Piti laittaa uuden vuoden tervehdykset, mutta...

tämä on ensin jaettava teidän kanssa.
Kaikki alkoi siitä, että etsin sopivia talvikuvia uuden vuoden 2010 tervehdykseen. Sitten eksyin näihin kuviin ja tunnelmiin....
Meillä oli tosi mukavaa, joskin helvetin kylmää...

Etelä-Korea, Seoul jouluna 2008

Kaupungin koristeluun oli käytetty muutama jouluvalo!

Ruokatarjonta ostoskadulla oli erittäin monipuolinen. Ei maistettu kuivattua mustekalaa.

Yksi päivä päätettiin viettää Seoul Toweriin tutustumalla. Yritettiin tehdä pöytävaraus tornin ravintolaan jo Suomessa, mutta ei mitään toivoa. Päätettiin kumminkin kiivetä sinne kaupungilta asti. Oli ruokaa tai ei. Kiivettiin oikeastaan lämpimiksemme.

Päätin laskea kaikki rappuset, jotka kiipeän. Lopetin laskemisen jossakin kahdensadan kieppeillä.

Sitten ihmettelin paikallisia nuoria neitejä. Minihame, ja luoja tietää, mitä sen alla ei ollut. Suurella osalla oli vielä hillittömät korkokengät, ei tällä. Pakko oli olla kylmä. Meikäläinen ei voinut kuin ihmetellä villahuppuinensa.

Näkymät olivat hienot illan hämärtyessä. Ja tunnelma kaiken kaikkiaan. Uskomattomia ihmisiä.

Käytiin Etelä Korean ja Pohjois Korean rajalla olevalla rautatieasemalla, josta juna vei harvoja ja valittuja asiantuntijoita pohjoisen puolelle töihin. Paitsi tuolloin ei vienyt, koska maiden isot pojat eivät leikkinet keskenään.

Asema on autio.

Tuli tunne, että ollaan selvitty ydinsodasta, ei muita kuin me, käpynen bussilastillinen ihmisiä. Karmivaa.

Käytiin myös DMZ alueella (jossa rautatieasemakin sijaitsi) ja yhdessä maanalaisessa tunnelissa. Siellä kuvaaminen oli kielletty.

Sitten vilkaistiin myös pohjoisen puolelle....

Etelä-Korea on mielenkiintoinen maa, sinne pitää mennä uudestaan vähän lämpimämmällä ilmalla.

Kotiverstaan hyöty vs. haitta

Kotiverstaan hyötyhän on ehdottomasti se, että työn kimppuun voi hyökätä heti, kun sormet syyhyää. Ja hei, sen voi tehdä vaikka pyjamassa! Onneksi kuvassa ei näy tekijän kampausta, se ei todellakaan ole paremman näköinen kuin housut.

Kotiverstaan haitat......ei ole!

Ransunkaan mielestä haittoja ei ole. Rane rakastui heti harmaavanuun, sen päällä on loistava paikka sulatella kaikkea sitä kinkkua mitä on päivän mittaan syönyt.

Kyllä me on ulkoiltukin. Yhtenä päivänä oltiin katselemassa kiteboardingia kaupunkimme rannassa. Tuuli oli hurja, eli tekijät saivat mitä pyysivät. Onneksi poikamme välttyi pahemmilta mustelmilta. On nimittäin matka edessä - se olisi kurja viettää jalka paketissa, esimerkiksi.

JOULUN TOIVOTUS

On jouluyö.

Nukkuu metsä ja maa.

Enkelit maahan laskeutuu.

Monet ikkunat hiljaa sulkeutuu.

Joulurauhaan maisema vaipuu.

Lahjoista parhain nyt jaettu on,

yhteinen hetki rikkumaton.

Ihanaa Joulun aikaa kaikille asiakkailleni ja lukijoilleni.

Otetaan uteliaisuudella vastaan uusi vuosi 2010!

Viimeinen puristus ennen jouluun rauhoittumista

Kyllä nämä tuolit valmistuvat pikkuhiljaa. Välissä teen toki hieman muutakin.

Esimerkiksi näille tuolivanhuksille piti antaa liimaa vähän sinne sun tänne, jotta pysyvät pystyssä. Tein myös muutamat klossit, jotta ovat tukevammat.  Myös nämä tuolit ovat kartanosta. Ja kartanoon ne pitää saada ennen joulua takaisin, muuten emme mahdu itse meille.

Mutta jouluksi meinaan rauhoittua ja ottaa lunkisti. Taidan ottaa Romeosta mallia.

Hulinat verstaalla jatkuu

Kyllä, kuva on aivan oikein päin. Tuoli on pukeilla selällään ja selkänoja tekeillä. Taustaseinä on sopivasti lattian näköinen. Osa kartanon tuoleista alkaa olla varsinaista verhoilukangasta vaille. Kangasta menee paljon, mutta koristenauhaa menee vielä enemmän.



Minulla oli mielenkiintoinen toimeksianto. Moottorikelkan satulan korjaaminen. Muutaman tovin sitä mietin, mutta sitten päätin ottaa härkää sarvista. En ole nimittäin tällaista tehnyt. Moottoripyörän satuloita olen tehnyt, mutta en näitä. Mielenkiintoista (ja likaista!). Jossakin vaiheessa bensat ja öljyt valuivat lattialle, hiekkaa oli siellä sun täällä, tekijän kädet kuin autokorjaajan jne.



Mutta hyvää jälkeä tuli. Hyvä ja opettavainen tarina kaiken kaikkiaan. Eipä olla eilisen teeren tyttöjä enään tässä(kään).



Kaiken tämän hulinan keskellä olen tehnyt muutaman aivan ihanan hankinnan!
Sain tammisaarelaiselta verhoilijalta erikoisen rokokoosohvan/tuolin. Se on todella hurjassa kunnossa mutta pelastettavissa. Näen jo mielessäni millainen se on kunnostettuna ja verhoiltuna kauniilla ja laadukkaalla kankaalla. Haastetta siinä on, todellakin.



Toinen hankinta on 1800-luvun lopulta oleva sohva. Aivan IHANA!



Meillä alkaa olla hieman ahdasta näiden kaikkien kanssa. Kun nyt äkkiä lasken, niin meidän olohuoneessa on kahdelle ihmiselle aivan liikaa huonekaluja. Toivon, että miehelläni on kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä...

Pitäisi saada KUNNON verstas jostakin, nälkä kasvaa syödessä....


Tämä on Ransun kerjäysasento. Tassu on kovin "kipeä" ja muutenkin menee sen verran huonosti, että vähintään puruluu pitää saada.
Ihanaa Joulun odotusta kaikille!

Verstaalla suhisee

Verstaallani on aikamoinen suhina. Kunnostan ja verhoilen lähikartanomme tuoleja. Niitä tupsahti loppukesästä verstaalleni ensin kaksi kappaletta. Nyt niitä on yhteensä 8 kappaletta. Tuoleilla on parina myös sohva. Nyt pääset seuraamaan, kuinka todella huonokuntoisesta, jo syrjäytetystä huonekalusta tulee huoneen katseenvangitsija.

Heinätöitä on tehty. On kiristetty, venytetty, mitattu, seurattu langan suuntaa, heftattu, ommeltu ja niitattu. Ja pryylatty. Sitä on tehty!

Varmaan muistattekin aikaisemmasta postauksestani pryylin. Mihin se pystyy.


Kaiken tämän urakan ja hikoilun jälkeen käsinojien teko tuntui TODELLA mukavalta (lue: nopeasti valmista). Pientä näpräystä. Vähän kuin leikkisi nukkekodilla.

Tässä käsinojan teon lyhyt oppimäärä:

Ensin käsinojaan kiinnitetään säkkikangas. Säkkikankaaseen ommellaan täytelankalenkit.
Tähän systeemiin aletaan rakentamaan lastusta käsinojaa.

Kun lastua on sopiva määrä, kakun päälle laitetaan harva säkkikangas. Säkkikankaan avulla kakku saadaan kiristettyä ja muotoiltua oikeaan asentoon.


Sitten tehdään krundi. Ompelin vain yhden reunatukiompeleen pitkiin sivuihin. Tällä ompeleella käsinoja saa oikean muodon.
Hmm.... ensin tehdään pullea ja sitten litistetään...


Seuraavaksi grundin päälle tulee keinojouhta (muistatteko; gigolon karvaa!!).

Keinojouhen päälle laitoin vielä harmaavanua kerroksen. On sitten illallisvieraan mukavampi lepuutella käsivartta käsinojalla.

Tämä kaikki kuorrutetaan liinauskankaalla. Se on sitten siinä. Nyt odotellaan verhoilukangasta.
Tiedän, millainen se tulee olemaan, mutta en paljasta sitä vielä.

Mutta kun alla olevasta lähdettiin (x8), niin mielestäni mulla ja tuoleilla menee hyvin.

Oma projektituoli on valmis!

Vihdoinkin! Kyllä tätä on tehtykin kuin iisakin kirkkoa. Mutta puolustukseni täytyy sanoa, että välissä on valmistunut paljon muuta.

Kun poikani näki tuolin, hän kysyi: jäävätkö jalat noin vanhan näköisiksi kun kangas on kumminkin noin moderni? Mieheni sanoi: onpa aika rohkea valinta kankaaksi.

No niin on! Ja jalat jäävät vanhan näköisiksi!
Itse tykkään tuolista ja MINÄHÄN nyt vielä kumminkin olen pääsisustaja meillä. Että se siitä.

Nämä ihanat pikkutuolit tulivat Hyvinkäältä verstaaseeni. Pikapuoliin ne saavat uudet sisukset ja kauniin kankaan päällensä.

Kiirettä piisaa

Syksy on alkanut suhinalla. Kaksi pormestarintuolia valmistuivat niin nopeasti, että kuvattaviksi ehti vain toisen valmis istuinosa ja tekeillä oleva selkänoja. Tuolit olivat vain pikavisiitillä, omistaja halusi niihin pelkän verhoilun, ei uusia jousia eikä fyllinkejä. Käsinojat ja jalat lakkasin. Ja kyllä tuolit sen verran napakoilta ja ehjiltä tuntuivatkin, että suostuin (lukekaa: uskalsin, maine nääs) sananmukaisesti "vain" verhoilemaan ne. Selkänojien ja istuinosien lisäksi tulivat tietysti tuolien sivut jne.



Kesän ja syksyn aikana ompelukoneen "hampaiden" läpi on mennyt paljon tavaraa. Tässä yhdet aivan ihanasta Marimekon (muistaakseni Tantsu) kankaasta valmistetut tyynynpäälliset. Näistä saa energiaa synkkäänkin syysmyrskypäivään!




Toistaiseksi syysmyrskyjä ei ole paljon ollut. Kesällä saatiin nauttia jopa yhdestä kokonaisesta ukkosenilmasta. Muuten on ollut tyyntä ja kaunista.




Pihalla onkin ollut hyvä tehdä jos jonkin näköistä. Ei tosin puutarhahommia, kaikkea muuta! Tämänkin tuolin sain lakattua, ja se jopa kuivuikin melkein sen yhden aurinkoisen päivän aikana.
Näitä tuoleja tupsahti kotiverstaaseeni aika monta. Aikaisemmin esitellyt + tämä on vain alkusoittoa. Palaan näihin, kun osaan kertoa näiden tarinaa enemmän.




Tämän kankaan tarinan tiedän: se on nyt valittu projektituoliini. Tätä asiaahan jäin pohtimaan ennen kesälomia. Ja kas vain, päädyin kuin päädyinkin kukkakuvioon. Laitan kuvan tuolista kun se on valmis, tuolia on nyt täällä pyöritelty puolivalmiina ihan tarpeeksi kauan.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Arki on alkanut

Kesä meni mukavasti. Meillä kävi paljon vieraita. Jotkut tulivat omalla veneellä rantaamme, jotkut haettiin parkkipaikan rannasta, kukaan ei tänä kesänä uinut saareen. Jotkut hyppäsivät muitta mutkitta suoraan laiturille....

Projektini odottelee päälystakkia ruotsista, joten hyökkäsin uusien projektien kimppuun.

Ensin kunnostin kansituolimme ja ompelin niihin uudet istuinosat.

Sitten olivat vuorossa nämä veijarit. Pojat ovat olleet iltapesulla ja odottelevat sisäänpääsyä.

Nämä kovia kokeneet ovat kesän aikana tehneet huomattavan ryhti-liikkeen ja odottavatkin uuteen kotiin pääsyä.
Tuolit ovat Olavi Liedon v.1950 luvulla suunnittelemat. Jos kiinnostuit tuoleista (kuva alempana, tuoleja yht. 3 kpl), ota yhteyttä!





Tein asiakkaalleni yhdestä isosta pöytäliinasta kaksi kaitaliinaa. Kyllä näille kehtaa kattaa.






Kaivelin valokuva-arkistoja ja vastaan tuli alla oleva kuva, se oli ihan pakko skannata.

Niin muuten, mulla on nyt tuliterä tietokone ja monitoimilaite alla, joten kyllä nyt kelpaa postailla (kiitokset, pusut ja terkut IT-tuelleni).

Sain tämän kortin anopilta synttärionnittelujen kera vuonna jotakin, sillä oli pakko harjoitella skannausta!