sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Vaahtomuovia vaahtomuovia...

Lapseni soitti yksi päivä: "äiti, täällä rodessa on tuoli, tää on hirvee - otaksää tän"? Otanotanotan - tottakai!




Hirveä todellakin - vaahtomuovikaunotar. Mutta katsotaan mitä siitä syntyy.
Nyt se on purettu, siihen on tutustuttu ja piru vie, teen siitä kuningattaren!




Katselin kankaitakin jo sillä silmällä, ihania vaihtoehtoja. Nyt vain pitäisi päättää, teenkö siitä neutraalin, jolloin sopii moneen kotiin ns. "varmasti", vai teenkö siitä huoneen katseenvangitsijan? Itse kallistuisin katseenvangitsija -vaihtoehtoon.
Mutta tämä jää nyt hautumaan. Kuningatar siitä tulee joka tapauksessa.




Hankin verstaalle ihania, vanhoja (ja likaisia) laatikoita. Ovat olleet hieman kiven alla. Nämä toimivat! Yhteen karkeat kangastilkut, toiseen kevyet, kolmanteen vaikka satulavöiden jämät!



Kevät.
Se tulee rytinällä. Ensin se antaa meille aavistuksen, että muka ymmärrettäisiin. Sitten kun on muka ymmärretty, onkin jo kesä.

Meillä vähän herkisteltiin jo...piti ajaa pihalle ja kaasutella...




Ihanaa kevään odotusta kaikille!




torstai 9. helmikuuta 2012

Aurinkoenergiaa työntekoon

Vau mikä keli! Aurinko paistoi täydellä tämän hetkisellä tehollaan = ei tarvinnut sytyttää valoja verstaalla, aurinko lämmitti ikkunan takaa = ei tarvinnut lämmittää verstaalla! Taloudellista, kaikki kotiin päin :)





Auringon syytä lie sekin, että tuoli valmistui vauhdilla, mutta toki huolella. Olen katsellut tätä tuolia ns. huonossa hapessa niin kauan, että kun ryhdyin hommiin, niin sananmukaisesti RYHDYIN.




Minulla tuli into kokeilla, miltä tuoli näyttää aivan valkoisella taustalla. Ajatuksenani nimittäin on, että tuoli saisi kodin sellaisesta huoneesta, jossa SE on keskipiste.
Kannoin tuolin ulos pakkaseen ja aurinkoon, hohtavaan hankeen.






Nuo auringon varjot hangella taitavat kyllä viedä koko shown!
Mutta se ei haittaa. Verhoilija nimittäin pystyy tähän koska vain - satoi tai paistoi!
Aurinko vain paisteella!




Tähän ei pysty kuin kesä ja aurinko. Sitä odotellessa!

tiistai 7. helmikuuta 2012

Ihana yllätys

Sain pojaltamme lahjan. Kleinbussin. Vanhan. Ihanan.



Nyt pääsen harjoittelemaan autoverhoilua!
Varmasti harjoittelen tämän kanssa paljon muutakin, mutta näen jo nyt, että tästä tulee upea. Mulla (ja muillakin perheessämme) on jo visioita.
Miettikääs ystävät - lähdetään kesällä tämän kanssa picknikille - kierretään etelärannikon antiikkimarkkinat ynnä muut kesän hyvät tapahtumat tässä lähellä!

No, ajatukset hieman karkasivat.
Olen kyllä verhoillutkin. Nämä kaksi kaunotarta valmistuivat ja löysivät kodin hetimmiten.




Asiakkaallani on aivan ihastutta taburetti. Siihen on valittu kankaaksi Lauritzonin Silva no. 1 (oikealla lehtikuivoinen kangas). Kuvia tulee valmiista sitten ;)




Meidän karvakuono osaa kiukutella kun ei pääse ulos (lukekaa: ei voi mennä ulos kun on niin kylmä).
Toki me se päästettiin, mutta tajusihan se itsekin hyvin pian, että ei ole kivaa.
Mutta vähän kiukuttelua silti. Jos sais vaikka makupalaa...