Loma.
Pitkä matka takana.
Tunne, kun rannalla aamukävelyllä, auringon noustessa, meri vie hiekan varpaiden välistä.
Vau.
Olen saapunut huippuluokan SPA:han.
Ostosmahdollisuudet lomapaikassamme olivat mahtavat. Paikalliset ihmiset aivan ihania. Kaikkia putiikkeja ei ehditty edes koluamaan. Aina ei tarvitse huippumerkkien valojen vilkkua...
Näiden kanssa tein unohtumatonta tuttavuutta. Elämäni ratsastusreissu vuorilla! Olen viimeksi ratsastanut kakarana peltohevosella (=suomenhevonen?) ilman satulaa.
Huh.
Hevoseni tippui huonolla polulla polvilleen. Löin pääni yhteen hevosen pään kanssa. Meinasin pudota ratsailta, laukkaan en osannut eläytyä oikein jne. Syy ei ollut yksin minun, ei ei.
Maasto oli, sanoisinko aloittelijalle haastava. Sade (sadetta oli tullut paljon, sitä tuli itse asiassa VALTAVASTI, ja monta päivää) oli vienyt ratsastusreitiltä kaiken maan, jäljellä oli vain kivikkoinen polku. Todella kivikkoinen, ISOJA kiviä.
Mutta kaikesta huolimatta hevoset olivat ihania. Ei ollut niiden vika, että luonto oli muotoillut niiden reittiä uudelleen. Ne tekivät parhaansa.
Rakastetaan ja pidetään huoli läheisistämme!
Ihana tulla kotiin. Haistaa koti. Nähdä ja tuntea ne tutut asiat täällä.
Loma on tehnyt tehtävänsä. Nyt on energiaa olemassa oleville ja uusille jutuille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti