Ihana yllätys

Sain pojaltamme lahjan. Kleinbussin. Vanhan. Ihanan.

Nyt pääsen harjoittelemaan autoverhoilua!
Varmasti harjoittelen tämän kanssa paljon muutakin, mutta näen jo nyt, että tästä tulee upea. Mulla (ja muillakin perheessämme) on jo visioita.
Miettikääs ystävät - lähdetään kesällä tämän kanssa picknikille - kierretään etelärannikon antiikkimarkkinat ynnä muut kesän hyvät tapahtumat tässä lähellä!

No, ajatukset hieman karkasivat.
Olen kyllä verhoillutkin. Nämä kaksi kaunotarta valmistuivat ja löysivät kodin hetimmiten.

Asiakkaallani on aivan ihastutta taburetti. Siihen on valittu kankaaksi Lauritzonin Silva no. 1 (oikealla lehtikuivoinen kangas). Kuvia tulee valmiista sitten ;)

Meidän karvakuono osaa kiukutella kun ei pääse ulos (lukekaa: ei voi mennä ulos kun on niin kylmä).
Toki me se päästettiin, mutta tajusihan se itsekin hyvin pian, että ei ole kivaa.
Mutta vähän kiukuttelua silti. Jos sais vaikka makupalaa...

Shoppailua (lue: naisen tuskaa)

Lauantaiaamuna tälläydyin ja lähdin tomerana vaateostoksille. Nyt vaatekaappi kuntoon! Neljännessä kaupassa tajusin, että saalis jää kovin vähäiseksi. Ja miksi? Näytin kaikissa tamineissa kuin makkarankuoreen ängetyltä (enkä sovittanut 3 numeroa pienempää kuin olen). Nöyryytys pukukopissa oli totaalinen. Seuraavaksi marssin kangaskauppaan ja ostin hamekankaan. Edes jotakin, ettei tarvitse mennä tyhjin käsin kotiin. Toinen juttu on, koska hame valmistuu. Nämä veti meikäläisen naaman totiseksi (olen kuvassa 1v 2 kk - ei makkaroita?? :) ).





Meidän naapurin Aava (5 v.) kysyi, miksi meillä roikkuu sipulipussit puussa?
Minä puolestani kysyin, miksi ilma ei lämpene, vaikka ulkona paistaa aurinko?