Verstaalla suhisee

Verstaallani on aikamoinen suhina. Kunnostan ja verhoilen lähikartanomme tuoleja. Niitä tupsahti loppukesästä verstaalleni ensin kaksi kappaletta. Nyt niitä on yhteensä 8 kappaletta. Tuoleilla on parina myös sohva. Nyt pääset seuraamaan, kuinka todella huonokuntoisesta, jo syrjäytetystä huonekalusta tulee huoneen katseenvangitsija.

Heinätöitä on tehty. On kiristetty, venytetty, mitattu, seurattu langan suuntaa, heftattu, ommeltu ja niitattu. Ja pryylatty. Sitä on tehty!

Varmaan muistattekin aikaisemmasta postauksestani pryylin. Mihin se pystyy.


Kaiken tämän urakan ja hikoilun jälkeen käsinojien teko tuntui TODELLA mukavalta (lue: nopeasti valmista). Pientä näpräystä. Vähän kuin leikkisi nukkekodilla.

Tässä käsinojan teon lyhyt oppimäärä:

Ensin käsinojaan kiinnitetään säkkikangas. Säkkikankaaseen ommellaan täytelankalenkit.
Tähän systeemiin aletaan rakentamaan lastusta käsinojaa.

Kun lastua on sopiva määrä, kakun päälle laitetaan harva säkkikangas. Säkkikankaan avulla kakku saadaan kiristettyä ja muotoiltua oikeaan asentoon.


Sitten tehdään krundi. Ompelin vain yhden reunatukiompeleen pitkiin sivuihin. Tällä ompeleella käsinoja saa oikean muodon.
Hmm.... ensin tehdään pullea ja sitten litistetään...


Seuraavaksi grundin päälle tulee keinojouhta (muistatteko; gigolon karvaa!!).

Keinojouhen päälle laitoin vielä harmaavanua kerroksen. On sitten illallisvieraan mukavampi lepuutella käsivartta käsinojalla.

Tämä kaikki kuorrutetaan liinauskankaalla. Se on sitten siinä. Nyt odotellaan verhoilukangasta.
Tiedän, millainen se tulee olemaan, mutta en paljasta sitä vielä.

Mutta kun alla olevasta lähdettiin (x8), niin mielestäni mulla ja tuoleilla menee hyvin.

Kiirettä piisaa

Syksy on alkanut suhinalla. Kaksi pormestarintuolia valmistuivat niin nopeasti, että kuvattaviksi ehti vain toisen valmis istuinosa ja tekeillä oleva selkänoja. Tuolit olivat vain pikavisiitillä, omistaja halusi niihin pelkän verhoilun, ei uusia jousia eikä fyllinkejä. Käsinojat ja jalat lakkasin. Ja kyllä tuolit sen verran napakoilta ja ehjiltä tuntuivatkin, että suostuin (lukekaa: uskalsin, maine nääs) sananmukaisesti "vain" verhoilemaan ne. Selkänojien ja istuinosien lisäksi tulivat tietysti tuolien sivut jne.



Kesän ja syksyn aikana ompelukoneen "hampaiden" läpi on mennyt paljon tavaraa. Tässä yhdet aivan ihanasta Marimekon (muistaakseni Tantsu) kankaasta valmistetut tyynynpäälliset. Näistä saa energiaa synkkäänkin syysmyrskypäivään!




Toistaiseksi syysmyrskyjä ei ole paljon ollut. Kesällä saatiin nauttia jopa yhdestä kokonaisesta ukkosenilmasta. Muuten on ollut tyyntä ja kaunista.




Pihalla onkin ollut hyvä tehdä jos jonkin näköistä. Ei tosin puutarhahommia, kaikkea muuta! Tämänkin tuolin sain lakattua, ja se jopa kuivuikin melkein sen yhden aurinkoisen päivän aikana.
Näitä tuoleja tupsahti kotiverstaaseeni aika monta. Aikaisemmin esitellyt + tämä on vain alkusoittoa. Palaan näihin, kun osaan kertoa näiden tarinaa enemmän.




Tämän kankaan tarinan tiedän: se on nyt valittu projektituoliini. Tätä asiaahan jäin pohtimaan ennen kesälomia. Ja kas vain, päädyin kuin päädyinkin kukkakuvioon. Laitan kuvan tuolista kun se on valmis, tuolia on nyt täällä pyöritelty puolivalmiina ihan tarpeeksi kauan.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Tuolille lomaa

Tuolin selkänoja on nyt valmis. Siinä ei ollut niin kova puurtaminen kuin istuinosassa. Mutta kyllä tähänkin heinää ja jouhta upposi. Ja käsinojat kiinnitettiin kuin kiinnitettiinkin, vaikka yritin muuta selittää.

Nyt - vihdoin ja viimein - tuoli olisi verhoilukangasta vailla. Mutta tämäpä osoittautuikin vaikeaksi. Valikoima on niin laaja...

Taidan jättää asian hautumaan kesäloman ajaksi. Muutama vaihtoehto on valittuna. Alimmaisessa kankaassa olisi särmää mutta se olisi kuitenkin tuolin "oloinen". En kuitenkaan välttämättä ole kukkaihmisiä, mutta ehkä tässä tapauksessa.

Livahdimme mökille noin viikoksi kun saatiin vapaapäivät soviteltua. Mökin vaatimaton puutarha suorastaan kukoistaa nyt. On haravoitu, harvennettu, kitketty ja istutettu. Olen suorastaan ylittänyt itseni. Näissä maisemissa sielu lepää (tällä kertaa ruumis ei levännyt).

Kun tultiin kotiin, hetken päästä puhelin soi ja raaka todellisuus iski vasten kasvoja.

Edellisessä postauksessa kerroin, että poikamme sai moottoripyöräkortin. Tänään hän oli moottoripyöräonnettomuudessa. Onneksi hänellä oli suojelusenkeli matkassa, hän ei loukkaantunut, eikä kukaan muukaan osallinen. Pyörä meni tuusan nuuskaksi, mutta se on vain tavaraa. Ja nyt tietenkin toivon, että tuon kaltaista tavaraa ei enään hankittaisi, mutta mikä minä olen sanomaan, itsellämmekin on pyörä.

Joka tapauksessa kaikki on hyvin, porukka on kasassa!

Loma jatkuu vielä loppuviikon, eli todennäköisesti pinkaistaan takaisin landelle kun lupasi niin hyvää keliäkin. Ja siellähän nämä postaus-systeemit ei toimi, joten pientä hengähdystaukoa luvassa.

Vähän tuoliaa ja vähän golfia

Alkuviikosta sain läpiveto-ompeleet valmiiksi. Työhön käytetään tuplaria (neula, jossa terävät kärjet kummassakin päässä). Työvaihe oli mielestäni erittäin vaikea - kuvassa ehkä näyttää helpolta kuin heinänteko, mutta sitä se ei ole käytännössä. Kun ompeleet oli ommeltu, ne kiristettiin.




Itse asiassa tuntuu, että tämä työ on kiristämistä, kiristämistä ja vielä kerran kiristämistä. Välillä toki venytetään. Ja tietenkin koko ajan tarkkaillaan kankaan langansuuntaa!




Tässä kuvassa olen pöyhinyt reunatäytettä ja lisännyt heinää. Tuoli alkaa muotoutua. Myös sivureunat on täytetty ja perustuskangas käännetty, mutta koska kulmat tehdään viimeisenä, ne lepattavat kameran tiellä.
Tässä(kin) vaiheessa tulee olla tarkkana, että tuolista tulee muodoiltaan sellainen kuin sen henkeen kuuluu.

Tuolin jo alkaessa muistuttaa tuolia, minulla olisi jo kauhea hinku laittaa siihen lopullinen kangas.
Ennenkuin pääsen sovittelemaan lopullista kangasta tämän kaunokaisen päälle, edessä on vielä monen monta työvaihetta.

Tällä viikolla oli myös toinen golftuntini. Ja ihan golfkentällä - ei teoriaa. Teoriaa on luettu talven mittaan niinkuin tehty kuiva- ja mielikuvaharjoitteluakin. Kun nurmikko toipuu talvesta, saadaan lyöntiverkko pystytettyä takapihalle, sitten alkaa tapahtumaan :)




Parituntinen oli tosi hyvä. Kiersin pron ohjauksessa par kolmosen pariin otteeseen.

Pelin henki oli tämä: mun piti aina kahdelle reiälle kerrallaan valita joko bunkkeri, raffi tai väylä (eli mihin lyön). Hmmm.... minä olin ajatellut täräyttää suoraan lipulle (tai siis yrittää). Valinta piti tehdä tietenkin etukäteen. Jos esim. olin valinnut bunkkerin, ja pallo ei mennyt avauksella bunkkeriin, se lyötiin sinne! Ja tietenkin sieltä pois ja toivon mukaan lähelle lippua. Tosi hyvää hajoitusta, sekä bunkkerista että raffista, näitähän vältellään.

Shoppailua (lue: naisen tuskaa)

Lauantaiaamuna tälläydyin ja lähdin tomerana vaateostoksille. Nyt vaatekaappi kuntoon! Neljännessä kaupassa tajusin, että saalis jää kovin vähäiseksi. Ja miksi? Näytin kaikissa tamineissa kuin makkarankuoreen ängetyltä (enkä sovittanut 3 numeroa pienempää kuin olen). Nöyryytys pukukopissa oli totaalinen. Seuraavaksi marssin kangaskauppaan ja ostin hamekankaan. Edes jotakin, ettei tarvitse mennä tyhjin käsin kotiin. Toinen juttu on, koska hame valmistuu. Nämä veti meikäläisen naaman totiseksi (olen kuvassa 1v 2 kk - ei makkaroita?? :) ).





Meidän naapurin Aava (5 v.) kysyi, miksi meillä roikkuu sipulipussit puussa?
Minä puolestani kysyin, miksi ilma ei lämpene, vaikka ulkona paistaa aurinko?