Tuolin selkänoja on nyt valmis. Siinä ei ollut niin kova puurtaminen kuin istuinosassa. Mutta kyllä tähänkin heinää ja jouhta upposi. Ja käsinojat kiinnitettiin kuin kiinnitettiinkin, vaikka yritin muuta selittää.
Nyt - vihdoin ja viimein - tuoli olisi verhoilukangasta vailla. Mutta tämäpä osoittautuikin vaikeaksi. Valikoima on niin laaja...
Taidan jättää asian hautumaan kesäloman ajaksi. Muutama vaihtoehto on valittuna. Alimmaisessa kankaassa olisi särmää mutta se olisi kuitenkin tuolin "oloinen". En kuitenkaan välttämättä ole kukkaihmisiä, mutta ehkä tässä tapauksessa.
Livahdimme mökille noin viikoksi kun saatiin vapaapäivät soviteltua. Mökin vaatimaton puutarha suorastaan kukoistaa nyt. On haravoitu, harvennettu, kitketty ja istutettu. Olen suorastaan ylittänyt itseni. Näissä maisemissa sielu lepää (tällä kertaa ruumis ei levännyt).
Kun tultiin kotiin, hetken päästä puhelin soi ja raaka todellisuus iski vasten kasvoja.
Edellisessä postauksessa kerroin, että poikamme sai moottoripyöräkortin. Tänään hän oli moottoripyöräonnettomuudessa. Onneksi hänellä oli suojelusenkeli matkassa, hän ei loukkaantunut, eikä kukaan muukaan osallinen. Pyörä meni tuusan nuuskaksi, mutta se on vain tavaraa. Ja nyt tietenkin toivon, että tuon kaltaista tavaraa ei enään hankittaisi, mutta mikä minä olen sanomaan, itsellämmekin on pyörä.
Joka tapauksessa kaikki on hyvin, porukka on kasassa!
Loma jatkuu vielä loppuviikon, eli todennäköisesti pinkaistaan takaisin landelle kun lupasi niin hyvää keliäkin. Ja siellähän nämä postaus-systeemit ei toimi, joten pientä hengähdystaukoa luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti