Olen istunut tuolissani!!!

No mutta niinhän tuoleissa tehdään. Lukekaapa, miksi se nyt on niin ihmeellistä.



Viime viikko oli taas työntäyteinen. Reunatukisidonnat ja toiset täytelangat on nyt ommeltu. Isoa käyräneulaa ei tarvitse vähään aikaan käyttää - onneksi. Käsissäni oli kolme laastaria kun neulan kanssa tuli hieman hutilyöntejä. Seuraavaksi asettelin tuolin päälle välitäytteen joka on keinojouhta (verstasnimi = gigolon karva). Gigolon karvaa tulikin vielä aimo annos. Tuolissani on nyt heinää ja keinojouhta n. 3 kiloa.
Kun jouhta oli tarpeeksi, kerroksen päälle tuli vielä harmaavanu.

Sitten pingotin liinauskankaan koko kakun päälle. Ja sitten sain istua tuolillani!

Tuolissa "koe"istutaan, jotta välitäyte saadaan asettumaan kunnolla paikalleen. Näin saadaan tarkistettua istuinosan oikea muoto, nähdään onko välitäytettä tarpeeksi peittämään ompeleet, jotta ne eivät tunnu peffassa, ja että liinauskangasta voidaan vielä kiristää sen venyessä istuttaessa. Kun itse verhoilukankaan on asetuttava tuolin päälle kuin iho, liinauskangas on kuin toinen iho.

Tuolilla vierähti muutama tovi vain ihmetellen ja katsellen ja kuunnellen verstaan hyörinää (ja itseä ääneti kehuen). Siinä tuumaillessani totesin itsekseni, että olen aika onnekas tyttö. Minulla on tällainen paikka toteuttaa unelmaani ja olen vielä saanut jotakin aikaankin, ja mikä parasta, aikomukseni on saada vielä paljon aikaan :)

Ensi viikolla kiristelen vielä liinauskangasta ja kiinnitän sen. Sitten tuolin istuinosa jää odottamaan varsinaista verhoilukangasta.

Seuraavaksi kunnostan ja puhdistan käsinojat. Ne kiinnitetään ennen selkänojan tekoa. Joten tuolin tarina jatkuu vielä tovin jos toisenkin.