Kotiverstaan hyöty vs. haitta

Kotiverstaan hyötyhän on ehdottomasti se, että työn kimppuun voi hyökätä heti, kun sormet syyhyää. Ja hei, sen voi tehdä vaikka pyjamassa! Onneksi kuvassa ei näy tekijän kampausta, se ei todellakaan ole paremman näköinen kuin housut.

Kotiverstaan haitat......ei ole!

Ransunkaan mielestä haittoja ei ole. Rane rakastui heti harmaavanuun, sen päällä on loistava paikka sulatella kaikkea sitä kinkkua mitä on päivän mittaan syönyt.

Kyllä me on ulkoiltukin. Yhtenä päivänä oltiin katselemassa kiteboardingia kaupunkimme rannassa. Tuuli oli hurja, eli tekijät saivat mitä pyysivät. Onneksi poikamme välttyi pahemmilta mustelmilta. On nimittäin matka edessä - se olisi kurja viettää jalka paketissa, esimerkiksi.

Verstaalla suhisee

Verstaallani on aikamoinen suhina. Kunnostan ja verhoilen lähikartanomme tuoleja. Niitä tupsahti loppukesästä verstaalleni ensin kaksi kappaletta. Nyt niitä on yhteensä 8 kappaletta. Tuoleilla on parina myös sohva. Nyt pääset seuraamaan, kuinka todella huonokuntoisesta, jo syrjäytetystä huonekalusta tulee huoneen katseenvangitsija.

Heinätöitä on tehty. On kiristetty, venytetty, mitattu, seurattu langan suuntaa, heftattu, ommeltu ja niitattu. Ja pryylatty. Sitä on tehty!

Varmaan muistattekin aikaisemmasta postauksestani pryylin. Mihin se pystyy.


Kaiken tämän urakan ja hikoilun jälkeen käsinojien teko tuntui TODELLA mukavalta (lue: nopeasti valmista). Pientä näpräystä. Vähän kuin leikkisi nukkekodilla.

Tässä käsinojan teon lyhyt oppimäärä:

Ensin käsinojaan kiinnitetään säkkikangas. Säkkikankaaseen ommellaan täytelankalenkit.
Tähän systeemiin aletaan rakentamaan lastusta käsinojaa.

Kun lastua on sopiva määrä, kakun päälle laitetaan harva säkkikangas. Säkkikankaan avulla kakku saadaan kiristettyä ja muotoiltua oikeaan asentoon.


Sitten tehdään krundi. Ompelin vain yhden reunatukiompeleen pitkiin sivuihin. Tällä ompeleella käsinoja saa oikean muodon.
Hmm.... ensin tehdään pullea ja sitten litistetään...


Seuraavaksi grundin päälle tulee keinojouhta (muistatteko; gigolon karvaa!!).

Keinojouhen päälle laitoin vielä harmaavanua kerroksen. On sitten illallisvieraan mukavampi lepuutella käsivartta käsinojalla.

Tämä kaikki kuorrutetaan liinauskankaalla. Se on sitten siinä. Nyt odotellaan verhoilukangasta.
Tiedän, millainen se tulee olemaan, mutta en paljasta sitä vielä.

Mutta kun alla olevasta lähdettiin (x8), niin mielestäni mulla ja tuoleilla menee hyvin.

Olen istunut tuolissani!!!

No mutta niinhän tuoleissa tehdään. Lukekaapa, miksi se nyt on niin ihmeellistä.



Viime viikko oli taas työntäyteinen. Reunatukisidonnat ja toiset täytelangat on nyt ommeltu. Isoa käyräneulaa ei tarvitse vähään aikaan käyttää - onneksi. Käsissäni oli kolme laastaria kun neulan kanssa tuli hieman hutilyöntejä. Seuraavaksi asettelin tuolin päälle välitäytteen joka on keinojouhta (verstasnimi = gigolon karva). Gigolon karvaa tulikin vielä aimo annos. Tuolissani on nyt heinää ja keinojouhta n. 3 kiloa.
Kun jouhta oli tarpeeksi, kerroksen päälle tuli vielä harmaavanu.

Sitten pingotin liinauskankaan koko kakun päälle. Ja sitten sain istua tuolillani!

Tuolissa "koe"istutaan, jotta välitäyte saadaan asettumaan kunnolla paikalleen. Näin saadaan tarkistettua istuinosan oikea muoto, nähdään onko välitäytettä tarpeeksi peittämään ompeleet, jotta ne eivät tunnu peffassa, ja että liinauskangasta voidaan vielä kiristää sen venyessä istuttaessa. Kun itse verhoilukankaan on asetuttava tuolin päälle kuin iho, liinauskangas on kuin toinen iho.

Tuolilla vierähti muutama tovi vain ihmetellen ja katsellen ja kuunnellen verstaan hyörinää (ja itseä ääneti kehuen). Siinä tuumaillessani totesin itsekseni, että olen aika onnekas tyttö. Minulla on tällainen paikka toteuttaa unelmaani ja olen vielä saanut jotakin aikaankin, ja mikä parasta, aikomukseni on saada vielä paljon aikaan :)

Ensi viikolla kiristelen vielä liinauskangasta ja kiinnitän sen. Sitten tuolin istuinosa jää odottamaan varsinaista verhoilukangasta.

Seuraavaksi kunnostan ja puhdistan käsinojat. Ne kiinnitetään ennen selkänojan tekoa. Joten tuolin tarina jatkuu vielä tovin jos toisenkin.

Verstaspäivä

Sain ystävättäreni tuolin reunanauhaa vaille valmiiksi.

Seuraavaksi suunnitelmissani oli lakata pikkutuolien sarjat.
Kävi kuitenkin niin, että olin ostanut huokeaa lakkaa, jonka piti sopia hyvin ruiskulakkaukseen, mutta eipä vain sopinutkaan. Yksi tuoli on nyt tehtävä uudelleen. On vain todettava, että aikaisemmin hyväksi huomattuja asioita ei kannata muuttaa, vaikka ne olisivatkin niitä ei halvempia. Kaikesta oppii – tehdään uudelleen, ei se sen kummempaa ole.

Sitten alkaakin paini projektituolin kanssa. Tuolin jousitus on seuraavana vuorossa. Jouset pitää saada sidottua oikeaan asentoon ja oikeaan korkeuteen. Tämä vaihe on kaiken a ja o.

Kun verstaspäivän jälkeen tulin kotiin, kotiovella vastaan tuli mahtava valkosipulin tuoksu. Mieheni ja poikani olivat valmistaneet lasagnea (ensimmäistä kertaa). Siihen tarvittiin kuulemma kaksi keittokirjaa ja yksi netti + tietysti ruoka-aineet. Hyvää oli. Arvatkaapa vain missä kunnossa keittiö oli? Ja kenen huoleksi se jäi? Silti se lämmitti sydäntäni kun pöytä oli koreana.



Vaikka en saanutkaan pikkutuolien sarjoja lakattua, piti kuitenkin sovitella verhoiltua istuinosaa ei lakattuihin sarjoihin ja yhteen pieleen lakattuun sarjaan. Tuolin rungon sävy ja istuinosien kangas on oikea. Siitä on hyvä jatkaa. Ei harmita, että yksi tuoli on tehtävä uudelleen.





Tuolien selkänojien mahonkiviilutetusta faneripinnasta selluloosalakan poisto vei suuren osan sunnuntaipäivästä. Onneksi ulkona oli niin lämmin, että saatoin kantaa työpöydän pihalle aurinkoon ja siiklata selkänojien lakkapinnat ulkona - eikä tarvinnut hengitellä lakan höyryjä sisällä.

Jotakin valmista!

Kylläpä työhön ryhtyminen on välillä tahmeaa. Mutta kun sorvin ääreen vihdoinkin pääsi, ei meinannut taaskaan malttaa lähteä pois. Tällä viikolla olikin "säläpäivät", eli projektituoli sai olla rauhassa ja tein kaikkea muuta alta pois.

Siis ystävättäreni upean tuolin seuraan. Tuoli on hyvässä kunnossa, joten perusjutut + yksi liimaus ja toisen etukulman korjaus, kaunokainen ei muuta tarvinnut. Ja voisiko kangasvalinta olla parempi?

Olen saanut valmiiksi yhden rahin! Ei voi kun todeta, että kaunis, korkealaatuinen kangas tekee ihmeitä...

Palaillaan viikonloppuna uusilla kujeilla ja metkuilla :)

Terveisiä lomalta!

Mökillä kaikki oli kunnossa. Kukkaruukutkin ovat talvehtineet hyvin, odottelevat jo ensi kesän uusia suunnitelmia toteutettavaksi.

Me oltiin Koivurannassa viikko. Taas tuli ulkohuussi, veden kannot, käsitiskit, saunan ja mökin lämmittämiset tutuiksi. Oli mukavaa elää kuin pellossa, ei pedattu sänkyä eikä kammattu tukkaa. Käveltiin niemiin ja saariin, saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa, nautittiin laiskasti. Jos tuli kylmä, vedettiin palttoota niskaan ja juotiin kuumaa, terästettyä juomaa. Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia. Aamulla noustiin veeeerkkaisesti.

Meillä oli kännykät kiinni (useampana päivänä), ei kuunneltu radiota, telkkari ei ole toiminut sitten elokuun kun dikgiboksit tuli vuonna jotakin. Varikset raakkui päivisin, aurinkoakin nähtiin, talitintit kävivät tarkastamassa kevään asuntomarkkinat. Sinisenä hetkenä kuunneltiin varpuspöllön soidinviheltelyjä. Sytyteltiin tulia lyhtyihin jotka vietiin jäälle. Istuttiin iltanuotiolla, keiteltiin nokipannukahveja ja loimutettiin lohta. Tuoksuteltiin ja kuunneltiin. Yhtenä iltana kuu esittäytyi meille koko komeudessaan. Jonakin päivänä havahduttiin kesän ärsyttävimpään ääneen, joka nyt kuulosti tosi hyvältä - kalalokkien "rääkymiseen", kevään ääniä sekin.

Meillä oli mukavaa.

Viikon hiljaiselon jälkeen oli kiva tulla levänneenä ja rauhoittuneena posliini-wc:n ja suihkun luo. Miten helppoa saunan lämmitys onkaan; käännä termostaattia hieman oikealle, säädä suihkun voimakkuutta napin painalluksella. Yöllä ei kumppanin tarvitse herätä mukaan huussireissulle. Ja laulavat ne linnut kevätsonaatteja täälläkin, lomaakin on vielä jäljellä 4 päivää...Arvatkaapa onko mitään niistä töistä tehty, mitä lomalla piti tehdä? Ei.