Kotiverstaan hyöty vs. haitta

Kotiverstaan hyötyhän on ehdottomasti se, että työn kimppuun voi hyökätä heti, kun sormet syyhyää. Ja hei, sen voi tehdä vaikka pyjamassa! Onneksi kuvassa ei näy tekijän kampausta, se ei todellakaan ole paremman näköinen kuin housut.

Kotiverstaan haitat......ei ole!

Ransunkaan mielestä haittoja ei ole. Rane rakastui heti harmaavanuun, sen päällä on loistava paikka sulatella kaikkea sitä kinkkua mitä on päivän mittaan syönyt.

Kyllä me on ulkoiltukin. Yhtenä päivänä oltiin katselemassa kiteboardingia kaupunkimme rannassa. Tuuli oli hurja, eli tekijät saivat mitä pyysivät. Onneksi poikamme välttyi pahemmilta mustelmilta. On nimittäin matka edessä - se olisi kurja viettää jalka paketissa, esimerkiksi.

Nousujohteinen itsetunto

Tuolin käsinojat on nyt käsitelty. Ne ovat tammea eli eivät ole näin tummat kuin kuva antaa ymmärtää.

Hioin niiden pintaa varovasti 000-teräsvillalla ja lisäsin öljyä puuvillarätillä niin moneen kertaan, kuin niiden pinta imi öljyn itseensä. Niistä tuli mageet. En muuta niille teekkään, saavat olla "ronskit".

En aio kiinnittää käsinojia vielä, jotta tuoli on helpompi verhoilla, mutta sovittelen niitä tässä matkan varrella kun rakennan selkänojaa.

Selkänojassa on nyt heinät ja tästä jatketaan kutakuinkin samaan tahtiin kuin istuinosassakin.

Tähän selkänojaan ei ommella reunatukiompeleita.

Joka tapauksessa tuoli alkaa muistuttamaan tuolia koko ajan enemmän ja enemmän ja tekijän itsetunto on näin ollen nousujohteinen.

Kuka lauloikaan: mitä vaistoillas teet, kun linnut pesästään on pois lentäneet?

Paljonkin.

Poikamme (26 v.) sai tänään moottoripyöräkortin. Voi beibi, never ride faster than your guardian Angel can fly.

Meillä oli hieman rauhaton viime yö. Herättiin klo 02.37 rapinaan ja hienoiseen kolinaan. Meistä rohkeampi (joka en ollut minä, koska mielestäni ääni lähti hiireä isommasta) meni tarkistamaan tilannetta. Ääni paikallistettiin keittiön kattoon. Siippani kopautti kattoa jollakin muutaman kerran ja meteli loppui.

Takaisin nukkumaan. Tiedättehän, juuri kun uni tulisi uudestaan, metelikin alkoi uudestaan. Taas kopautukset, odotus, hiljaista. Sitten takkahuoneesta kuului:

- Jumalauta!

- Mitä? Mitä siellä on? Kysyin.

- Terassilla on kissa! Ei kai se tippunut katosta? KISSA?

- Niinkuin omenat puusta kun sitä ravistaa? Vitsailin.

- Ei voi - ei millään, ei meillä tollasia reikiä katossa ole.

No ei ole. Ei tiedetä mikä se oli. Kissa oli sattumaa. Ehkä sekin oli kuullut tunkeilijan.

Olisiko pieni tupatarkastus kuitenkin paikallaan?

Rambojumppaa

Viime viikon 8 tunnin solmusulkeiset on ohi. Tässä kuvassa on valmiina asentosidonta. Valmiiksi tulivat myös poikittainen tukisidonta, välitukisidonta ja reunatukisidonta. Vau – mitä rakoista ja kipeistä sormista! Olen itsekin tyytyväinen tulokseen. Huomenna ryhdyn rakentamaan kovareunaista perustusta joustinpohjan päälle. Mielenkiintoista, siitä se alkaa rakentumaan.

Taidan hieman palkita itseäni. Kuvassa muuten jokanaisen must - kuohuviinipullon avaaja!

Ai niin, perjantai aamuna menin poikkeuksellisesti bussilla töihin. Joka kerran varaudun kuulemaan tahtomattani yhden jos toisenkin puhelinkeskustelun tunnin matkan aikana, ja olematta siis torkkumatta kun ympärillä selvitellään asioita kovaäänisesti. Niin tehtiin tänäänkin. Juttu meni näin (tai siis näin minä sen ymmärsin): Kaksi nuorta naista suunnitteli jumppatuntia joka vedetään miehille. Bussissa istuva ehdotti, että vedetään veren maut suuhun tosi yksinkertaisilla liikkeillä, mutta sitäkin rankemmin. Ja kun vetäjiä on kaksi, vuorotellaan, niin jaksetaan hyvin yksi rupunen tunti. Voi, säälin jo miespoloisia. Seuraava ehdotus oli pukeutuminen: tiukat ihonväriset trikoot, joiden päälle mustat mikroshortsit, vihreä tiukka toppi, armeijan kangasta oleva huivi päähän, mustat nahkahanskat käteen, aurinkolasit silmille, kasvomaalaus mustalla huulipunalla! Rambomeininkiä. Olikohan tämä veroviraston tarkastusosaston kirjanpitäjille tarkoitettu tunti? Vai polttariporukalle? Likoilla oli hyvä meininki.

Tulinkin bussilla töistä. Tosin en päässyt kuin puoleen väliin niin bussi hajosi, eli kotimatka ei sujunut niin rattoisasti kuin menomatka.

Mutta onneksi on perjantai ja aurinko paistaa, nautitaan siitä - ja palkitaan itseämme!