Viimeinen puristus ennen jouluun rauhoittumista

Kyllä nämä tuolit valmistuvat pikkuhiljaa. Välissä teen toki hieman muutakin.

Esimerkiksi näille tuolivanhuksille piti antaa liimaa vähän sinne sun tänne, jotta pysyvät pystyssä. Tein myös muutamat klossit, jotta ovat tukevammat.  Myös nämä tuolit ovat kartanosta. Ja kartanoon ne pitää saada ennen joulua takaisin, muuten emme mahdu itse meille.

Mutta jouluksi meinaan rauhoittua ja ottaa lunkisti. Taidan ottaa Romeosta mallia.

Hulinat verstaalla jatkuu

Kyllä, kuva on aivan oikein päin. Tuoli on pukeilla selällään ja selkänoja tekeillä. Taustaseinä on sopivasti lattian näköinen. Osa kartanon tuoleista alkaa olla varsinaista verhoilukangasta vaille. Kangasta menee paljon, mutta koristenauhaa menee vielä enemmän.



Minulla oli mielenkiintoinen toimeksianto. Moottorikelkan satulan korjaaminen. Muutaman tovin sitä mietin, mutta sitten päätin ottaa härkää sarvista. En ole nimittäin tällaista tehnyt. Moottoripyörän satuloita olen tehnyt, mutta en näitä. Mielenkiintoista (ja likaista!). Jossakin vaiheessa bensat ja öljyt valuivat lattialle, hiekkaa oli siellä sun täällä, tekijän kädet kuin autokorjaajan jne.



Mutta hyvää jälkeä tuli. Hyvä ja opettavainen tarina kaiken kaikkiaan. Eipä olla eilisen teeren tyttöjä enään tässä(kään).



Kaiken tämän hulinan keskellä olen tehnyt muutaman aivan ihanan hankinnan!
Sain tammisaarelaiselta verhoilijalta erikoisen rokokoosohvan/tuolin. Se on todella hurjassa kunnossa mutta pelastettavissa. Näen jo mielessäni millainen se on kunnostettuna ja verhoiltuna kauniilla ja laadukkaalla kankaalla. Haastetta siinä on, todellakin.



Toinen hankinta on 1800-luvun lopulta oleva sohva. Aivan IHANA!



Meillä alkaa olla hieman ahdasta näiden kaikkien kanssa. Kun nyt äkkiä lasken, niin meidän olohuoneessa on kahdelle ihmiselle aivan liikaa huonekaluja. Toivon, että miehelläni on kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä...

Pitäisi saada KUNNON verstas jostakin, nälkä kasvaa syödessä....


Tämä on Ransun kerjäysasento. Tassu on kovin "kipeä" ja muutenkin menee sen verran huonosti, että vähintään puruluu pitää saada.
Ihanaa Joulun odotusta kaikille!

Verstaalla suhisee

Verstaallani on aikamoinen suhina. Kunnostan ja verhoilen lähikartanomme tuoleja. Niitä tupsahti loppukesästä verstaalleni ensin kaksi kappaletta. Nyt niitä on yhteensä 8 kappaletta. Tuoleilla on parina myös sohva. Nyt pääset seuraamaan, kuinka todella huonokuntoisesta, jo syrjäytetystä huonekalusta tulee huoneen katseenvangitsija.

Heinätöitä on tehty. On kiristetty, venytetty, mitattu, seurattu langan suuntaa, heftattu, ommeltu ja niitattu. Ja pryylatty. Sitä on tehty!

Varmaan muistattekin aikaisemmasta postauksestani pryylin. Mihin se pystyy.


Kaiken tämän urakan ja hikoilun jälkeen käsinojien teko tuntui TODELLA mukavalta (lue: nopeasti valmista). Pientä näpräystä. Vähän kuin leikkisi nukkekodilla.

Tässä käsinojan teon lyhyt oppimäärä:

Ensin käsinojaan kiinnitetään säkkikangas. Säkkikankaaseen ommellaan täytelankalenkit.
Tähän systeemiin aletaan rakentamaan lastusta käsinojaa.

Kun lastua on sopiva määrä, kakun päälle laitetaan harva säkkikangas. Säkkikankaan avulla kakku saadaan kiristettyä ja muotoiltua oikeaan asentoon.


Sitten tehdään krundi. Ompelin vain yhden reunatukiompeleen pitkiin sivuihin. Tällä ompeleella käsinoja saa oikean muodon.
Hmm.... ensin tehdään pullea ja sitten litistetään...


Seuraavaksi grundin päälle tulee keinojouhta (muistatteko; gigolon karvaa!!).

Keinojouhen päälle laitoin vielä harmaavanua kerroksen. On sitten illallisvieraan mukavampi lepuutella käsivartta käsinojalla.

Tämä kaikki kuorrutetaan liinauskankaalla. Se on sitten siinä. Nyt odotellaan verhoilukangasta.
Tiedän, millainen se tulee olemaan, mutta en paljasta sitä vielä.

Mutta kun alla olevasta lähdettiin (x8), niin mielestäni mulla ja tuoleilla menee hyvin.

Kiirettä piisaa

Syksy on alkanut suhinalla. Kaksi pormestarintuolia valmistuivat niin nopeasti, että kuvattaviksi ehti vain toisen valmis istuinosa ja tekeillä oleva selkänoja. Tuolit olivat vain pikavisiitillä, omistaja halusi niihin pelkän verhoilun, ei uusia jousia eikä fyllinkejä. Käsinojat ja jalat lakkasin. Ja kyllä tuolit sen verran napakoilta ja ehjiltä tuntuivatkin, että suostuin (lukekaa: uskalsin, maine nääs) sananmukaisesti "vain" verhoilemaan ne. Selkänojien ja istuinosien lisäksi tulivat tietysti tuolien sivut jne.



Kesän ja syksyn aikana ompelukoneen "hampaiden" läpi on mennyt paljon tavaraa. Tässä yhdet aivan ihanasta Marimekon (muistaakseni Tantsu) kankaasta valmistetut tyynynpäälliset. Näistä saa energiaa synkkäänkin syysmyrskypäivään!




Toistaiseksi syysmyrskyjä ei ole paljon ollut. Kesällä saatiin nauttia jopa yhdestä kokonaisesta ukkosenilmasta. Muuten on ollut tyyntä ja kaunista.




Pihalla onkin ollut hyvä tehdä jos jonkin näköistä. Ei tosin puutarhahommia, kaikkea muuta! Tämänkin tuolin sain lakattua, ja se jopa kuivuikin melkein sen yhden aurinkoisen päivän aikana.
Näitä tuoleja tupsahti kotiverstaaseeni aika monta. Aikaisemmin esitellyt + tämä on vain alkusoittoa. Palaan näihin, kun osaan kertoa näiden tarinaa enemmän.




Tämän kankaan tarinan tiedän: se on nyt valittu projektituoliini. Tätä asiaahan jäin pohtimaan ennen kesälomia. Ja kas vain, päädyin kuin päädyinkin kukkakuvioon. Laitan kuvan tuolista kun se on valmis, tuolia on nyt täällä pyöritelty puolivalmiina ihan tarpeeksi kauan.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Nousujohteinen itsetunto

Tuolin käsinojat on nyt käsitelty. Ne ovat tammea eli eivät ole näin tummat kuin kuva antaa ymmärtää.

Hioin niiden pintaa varovasti 000-teräsvillalla ja lisäsin öljyä puuvillarätillä niin moneen kertaan, kuin niiden pinta imi öljyn itseensä. Niistä tuli mageet. En muuta niille teekkään, saavat olla "ronskit".

En aio kiinnittää käsinojia vielä, jotta tuoli on helpompi verhoilla, mutta sovittelen niitä tässä matkan varrella kun rakennan selkänojaa.

Selkänojassa on nyt heinät ja tästä jatketaan kutakuinkin samaan tahtiin kuin istuinosassakin.

Tähän selkänojaan ei ommella reunatukiompeleita.

Joka tapauksessa tuoli alkaa muistuttamaan tuolia koko ajan enemmän ja enemmän ja tekijän itsetunto on näin ollen nousujohteinen.

Kuka lauloikaan: mitä vaistoillas teet, kun linnut pesästään on pois lentäneet?

Paljonkin.

Poikamme (26 v.) sai tänään moottoripyöräkortin. Voi beibi, never ride faster than your guardian Angel can fly.

Meillä oli hieman rauhaton viime yö. Herättiin klo 02.37 rapinaan ja hienoiseen kolinaan. Meistä rohkeampi (joka en ollut minä, koska mielestäni ääni lähti hiireä isommasta) meni tarkistamaan tilannetta. Ääni paikallistettiin keittiön kattoon. Siippani kopautti kattoa jollakin muutaman kerran ja meteli loppui.

Takaisin nukkumaan. Tiedättehän, juuri kun uni tulisi uudestaan, metelikin alkoi uudestaan. Taas kopautukset, odotus, hiljaista. Sitten takkahuoneesta kuului:

- Jumalauta!

- Mitä? Mitä siellä on? Kysyin.

- Terassilla on kissa! Ei kai se tippunut katosta? KISSA?

- Niinkuin omenat puusta kun sitä ravistaa? Vitsailin.

- Ei voi - ei millään, ei meillä tollasia reikiä katossa ole.

No ei ole. Ei tiedetä mikä se oli. Kissa oli sattumaa. Ehkä sekin oli kuullut tunkeilijan.

Olisiko pieni tupatarkastus kuitenkin paikallaan?

Olen istunut tuolissani!!!

No mutta niinhän tuoleissa tehdään. Lukekaapa, miksi se nyt on niin ihmeellistä.



Viime viikko oli taas työntäyteinen. Reunatukisidonnat ja toiset täytelangat on nyt ommeltu. Isoa käyräneulaa ei tarvitse vähään aikaan käyttää - onneksi. Käsissäni oli kolme laastaria kun neulan kanssa tuli hieman hutilyöntejä. Seuraavaksi asettelin tuolin päälle välitäytteen joka on keinojouhta (verstasnimi = gigolon karva). Gigolon karvaa tulikin vielä aimo annos. Tuolissani on nyt heinää ja keinojouhta n. 3 kiloa.
Kun jouhta oli tarpeeksi, kerroksen päälle tuli vielä harmaavanu.

Sitten pingotin liinauskankaan koko kakun päälle. Ja sitten sain istua tuolillani!

Tuolissa "koe"istutaan, jotta välitäyte saadaan asettumaan kunnolla paikalleen. Näin saadaan tarkistettua istuinosan oikea muoto, nähdään onko välitäytettä tarpeeksi peittämään ompeleet, jotta ne eivät tunnu peffassa, ja että liinauskangasta voidaan vielä kiristää sen venyessä istuttaessa. Kun itse verhoilukankaan on asetuttava tuolin päälle kuin iho, liinauskangas on kuin toinen iho.

Tuolilla vierähti muutama tovi vain ihmetellen ja katsellen ja kuunnellen verstaan hyörinää (ja itseä ääneti kehuen). Siinä tuumaillessani totesin itsekseni, että olen aika onnekas tyttö. Minulla on tällainen paikka toteuttaa unelmaani ja olen vielä saanut jotakin aikaankin, ja mikä parasta, aikomukseni on saada vielä paljon aikaan :)

Ensi viikolla kiristelen vielä liinauskangasta ja kiinnitän sen. Sitten tuolin istuinosa jää odottamaan varsinaista verhoilukangasta.

Seuraavaksi kunnostan ja puhdistan käsinojat. Ne kiinnitetään ennen selkänojan tekoa. Joten tuolin tarina jatkuu vielä tovin jos toisenkin.

Valmis tuoli ja pajunkissoja!

Tänään sain ystävättäreni tuolin valmiiksi. On se vaan kumma, minkälaisia kiksejä valmiista työstä joka kerran saa. Sitä tarkastelee joka kantilta, silittelee, ihmettelee ja ihastelee.

Sellaista päivää, kun työ valmistuu, kukaan, tai mikään, ei pysty sitten millään pilaamaan.

Tuolihan oli reunanauhaa vailla. Sen saaminen kauniisti paikalleen olikin hieman haasteellista. Nauha oli maton kanttausnauhaa, joka oli ommeltu kaksinkerroin, jotta saatiin sopiva leveys. Näin nauhalle tuli sitten paksuutta joka hieman hankaloitti asioita.
Mutta olen lopputulokseen tyytyväinen, toivottavasti myös ystävättäreni.

Sitten nostinkin pukeille projektituolini. Vuorossa joustinten tukisidonnat. Ei helppoa. Työ ei oikein tahtonut edistyä, ei sitten millään. Kun sain yhden joustimen oikeaan korkeuteen, niin sitten väli edelliseen ei ollutkaan sama kuin edellisessä rivissä ja luisusolmun tilalla olisi pitänyt olla yliheitto… Huh huh. Sitomista, purkamista, sitomista jne.

Puolisolmu kakkoseen, yliheitto ykköseen, yliheitto ykköseen, puolisolmu kakkoseen jne.

Ai niin, puolisolmu kello viiteen ja siitä liu’utus oikeaan kohtaan joustinta.
Kylläpä 7 tuntia meni aivan heittämällä vaikka sitomishomma takkuilikin. Mutta muuta merkittävää kuvattavaa ei ollut tällä kertaa kuin valmis tuoli.
Laitan teille kimpun pajunkissoja. Sidontahommat jatkuu ensi viikolla. Nautitaan keväästä!!

Jotakin valmista!

Kylläpä työhön ryhtyminen on välillä tahmeaa. Mutta kun sorvin ääreen vihdoinkin pääsi, ei meinannut taaskaan malttaa lähteä pois. Tällä viikolla olikin "säläpäivät", eli projektituoli sai olla rauhassa ja tein kaikkea muuta alta pois.

Siis ystävättäreni upean tuolin seuraan. Tuoli on hyvässä kunnossa, joten perusjutut + yksi liimaus ja toisen etukulman korjaus, kaunokainen ei muuta tarvinnut. Ja voisiko kangasvalinta olla parempi?

Olen saanut valmiiksi yhden rahin! Ei voi kun todeta, että kaunis, korkealaatuinen kangas tekee ihmeitä...

Palaillaan viikonloppuna uusilla kujeilla ja metkuilla :)