Mutta kuinkas siinä kävikään...
Projektituoli ei oikein edennyt viikonlopun aikana. Lauantai kului verhoilijan neulatyynyä tehdessä, ja tyyny ei todellakaan ole suuritöinen. Sitten kului lisää aikaa kankaita ihastellessa. Kevään uutuuskankaat ovat upeita. No, siitähän kehkeytyi varsinainen torikokous, kun joukolla suunnittelimme, mitä TUOSTA kankaasta voisi tehdä ja miltä TUO kangas näyttäisi siinä ja siinä tuolissa tai soffassa. Sitten puhuttiin mistä löytyy parhaat alan kirppikset ja vaihdeltiin puhelinnumeroita. No, oltiinkin jo iltapäivän puolella. Satulavyöt sentään sain kiinnitettyä ja korotuspalat tehtyä etu- ja sivusarjoihin. 
Korotuspalat helpottavat työskentelyä myöhäisemmässä vaiheessa, niin ajateltiin. Palojen tekemiseen käytin sitä jokanaisen perustyökalua vannesahaa. Se on KÄTEVÄ! Sellainen pitää hankkia. Tiedän heti tuhat asiaa mitä voisi tehdä! Mieheni ei.
Kuva vielä näistä hurmaavista vanhoista kirjoista. Sain ne kollegaltani. Kiitos A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti