Sain kuin sainkin hamosen valmiiksi. Tuohan on ihan perushame, ei kikkailuja, mutta kuitenkin. Kylläpä tuntui hyvältä, en muistanutkaan kuinka kivaa tällainen ompelu on! Saa nähdä kuinka kauan tämä seisoo kaapissa ennen ensimmäistä käyttöä. Kaikki aina seisovat säilössä jonkin aikaa. Mihin olen kehittynyt? Mieheni mielestä nostin aivan liian suuren hälyn noin pienen vaatteen takia. Se ei ymmärrä.....
Ainoa asia mikä tässä harmittaa, on se, että mallinuken kokosäätimiä piti säätää. Eikä pienemmälle, vaan valitettavasti suuremmalle. Mutta siihenhän tulee muutos ihan tuota pikaa.
Hametta piti tietysti sovitella erilaisten yläosien ja korujen kanssa (kannattaa googlettaa: annelin työhunone.) Kenkiä, huiveja, laukkuja tai muuta asiaan kuuluvaa en ottanut tähän leikkiin mukaan ollenkaan, olisi mennyt tuplasti aikaa.
Ainoa asia mikä tässä harmittaa, on se, että mallinuken kokosäätimiä piti säätää. Eikä pienemmälle, vaan valitettavasti suuremmalle. Mutta siihenhän tulee muutos ihan tuota pikaa.
Hametta piti tietysti sovitella erilaisten yläosien ja korujen kanssa (kannattaa googlettaa: annelin työhunone.) Kenkiä, huiveja, laukkuja tai muuta asiaan kuuluvaa en ottanut tähän leikkiin mukaan ollenkaan, olisi mennyt tuplasti aikaa.
Ja voi, olisin voinut käyttää tähän vaikka kuinka paljon aikaa, mutta piti luovuttaa sänky muiden käyttöön. Kaikki tavarat kun oli levitetty meidän sänkyyn.
Tervetuloa toimistorotan muotinäytökseen....
Veikkaan, että olette kaikki sitä mieltä, että hamoseni (jolle käytin aivan liikaa aikaa) on kauniimpi kuin siippani "kotisukat". Näitä ei saa korjata eikä paikkailla, ne on hyvät näin. Kivat hänelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti