Lauantaina sain verstaalla paljon aikaan. Kuvista ehkä saa käsityksen, että mitään ei ole tapahtunut, mutta totuus on toinen. Hiki lensi.
Heinätyöt on nyt tehty. Lisäsin heinää vielä etureunaan ja takareunaan. Taas kerran ihmettelin, miten paljon sitä uppoaa istuimeen. Jouduin ompelemaan tuolin etureunaan apu-ompeleet, koska siinä tosiaan on sitä tavaraa, ja se ei saa karata keskikohtaa kohden. Pryylillä muotoilin tuolin reunaa halutun muotoiseksi. Seuraavaksi on reunatukiompeleiden vuoro.
Mielestäni verhoilijan yksi mielenkiintoisimmista työkaluista on pryyli. No nyt on pryylattu! Niin että kämmensyrjät on kipeät.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että työkalu on verraton. Pryyliä voi nimittäin hyödyntää monessa muussakin.
Minulle on tulossa uusi työ. Tuolin piti saapua lauantaina verstaalle, mutta se on niin iso, että se ei mahdu omistajansa autoon, vaan pitää tuoda peräkärryllä. Mun piti oikein mennä tarkistamaan tuolista saamiani kuvia uudestaan. Mieleeni ei tullut, että omistajalla saattaa olla Morris Mini (onko sellaista?). Joka tapauksessa, hyvältä näyttää, siitä tulee aikanaan huoneen katseenvangitsija. Tähän kaunokaiseen palataan myöhemmin.
Olen alkuviikon poikamiestyttönä sillä siippani lähti katsastamaan Tallinan greenit businessgolfin merkeissä. Ihanaa – omaa rauhaa (vaikka eihän meillä kahdella aikuisella niin rauhatonta ole muutenkaan), mutta kyllä naiset ainakin tietävät, mistä puhun: ei urheiluruutua eikä kuorsausta, vaan kasvohoitoa, pienimuotoista manikyyriä, naisten hömppälehtiä ja punaviiniä!
Suunnittelin myös lukea hieman huonekaluverhoilun teoriaa – materiaalioppia ja tyylisuuntia, mutta kuinkas ollakaan, kädessäni oli kaavalehti. Ja tuota pikaa huomasin kaivelevani kangasvarastojani, josko löytyisi jotakin sopivaa juuri tuohon kaavaan. Ei löytynyt eikä näin ollen valmistunut yhtään vaatetta.
Pusuja ja Puolangan tunnelmia (hui, siellä on vielä paljon lunta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti