Ompelin tosiaan tuoliini apusidonnan etureunaan, koska siinä on niin paljon täytettä. Normaalissa K-tuolissa sitä ei tarvitse tehdä, mutta kun tämä tuolini ei ole aivan normaali. Sen jälkeen ompelin nämä reunatukisidonnat. Ja pryylasin - voi että pryylasin. Itse asiassa sitä tehdään koko ajan (ja väliajallakin käydään sorkkimassa). Täytyy vain oppia puhaltamaan peli poikki jossakin vaiheessa ja mennä eteenpäin. Millinikkarina minulla tulee olemaan tässä vaikeuksia. Ehkä asia ajan myötä helpottuu, koska tällaisiin tuoleihin tulee vielä vaikka mitä: jälleen täytelangat, välitäyte, vanukerros, liinauskangas, vanukerros JA VIHDOIN VERHOILUKANGAS! Siis kukaan ei näe pryylaukseni jälkiä eikä ompeleita, joiden pituutta suunnilleen mittasin mittanauhalla. Mutta peffa tuntee, jos nyt ei tikkien pituutta, niin tuolin muodon kaiken kaikkiaan. 
8 tuntia erilaisten sidontojen tekoa on siis takanapäin. Uskokaa pois, että käsissä tuntuu. On rakkoa ja hiertymää. Ja kaikki ei ole vielä aivan valmista. No, kädet paranevat ensi viikkoon mennessä jolloin homma jatkuu siitä mihin alla olevassa kuvassa on jääty.
Me mennään vapuksi mökille. Ryhdytään kohentelemaan paikkoja kesää varten. Aiotaan ottaa homma kuitenkin lomasen kannalta, tehdään se, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa – tai sitten ollaan tekemättä.
Toivottavasti saadaan vappuna nauttia viime kevään kaltaisista auringonlaskuista. Ja toivottavasti joutsenpariskunta on saapunut taas lahdellemme.
Hauskaa vappua kaikille!
2 kommenttia:
Morjensta
näköjään tuli pyrstöt pystyyn lahdelle, ihania kuvia ja kiinostavaa luettavaa...varsinkin se pryyla...pruulaus, no se pryylaus, tiedäthän ;)
Sys
Jep, pyrstöt on taas tulleet.
Nyt olisi jo kiva päästä hieman tutumpaan vaiheeseen tuon tuolin kanssa. Mutta eiköhän pikku hiljaa...
-T
Lähetä kommentti