Valmis tuoli ja pajunkissoja!

Tänään sain ystävättäreni tuolin valmiiksi. On se vaan kumma, minkälaisia kiksejä valmiista työstä joka kerran saa. Sitä tarkastelee joka kantilta, silittelee, ihmettelee ja ihastelee.

Sellaista päivää, kun työ valmistuu, kukaan, tai mikään, ei pysty sitten millään pilaamaan.

Tuolihan oli reunanauhaa vailla. Sen saaminen kauniisti paikalleen olikin hieman haasteellista. Nauha oli maton kanttausnauhaa, joka oli ommeltu kaksinkerroin, jotta saatiin sopiva leveys. Näin nauhalle tuli sitten paksuutta joka hieman hankaloitti asioita.
Mutta olen lopputulokseen tyytyväinen, toivottavasti myös ystävättäreni.

Sitten nostinkin pukeille projektituolini. Vuorossa joustinten tukisidonnat. Ei helppoa. Työ ei oikein tahtonut edistyä, ei sitten millään. Kun sain yhden joustimen oikeaan korkeuteen, niin sitten väli edelliseen ei ollutkaan sama kuin edellisessä rivissä ja luisusolmun tilalla olisi pitänyt olla yliheitto… Huh huh. Sitomista, purkamista, sitomista jne.

Puolisolmu kakkoseen, yliheitto ykköseen, yliheitto ykköseen, puolisolmu kakkoseen jne.

Ai niin, puolisolmu kello viiteen ja siitä liu’utus oikeaan kohtaan joustinta.
Kylläpä 7 tuntia meni aivan heittämällä vaikka sitomishomma takkuilikin. Mutta muuta merkittävää kuvattavaa ei ollut tällä kertaa kuin valmis tuoli.
Laitan teille kimpun pajunkissoja. Sidontahommat jatkuu ensi viikolla. Nautitaan keväästä!!

Auringon kimallusta

Tämä kuva vaati koneelta komennon: Lataa suureen kokoon. Sen verran upeita jääpuikot ovat auringon säteiden hyväilyssä. Kohta niistä ei ole jälkeäkään...
Perjantai-iltapäivällä istuskeltiin hetki talomme seinustalla, mihin iltapäivän aurinko osui suoraan, mutta tuuli ei. Lämmintä oli 17'C. Hetken tunteeseen, että on lämmin, oli ihana tuudittautua. Ja kyllä aurinko lämmittikin poskia, mutta heti kun aurinko alkoi hiipua, tuli kylmä.

Voi kun nämä lumet sulaisivat nopeasti!

Sitten hipsittiin sisälle salaatin tekoon ja takan lämpöön. Huomenna on projektituolin kanssa vaikea vaihe edessä. Tunnelmia siitä myöhemmin lisää.

Oinaan kotkotukset

Koti on oinaalle kääntymispaikka. Kiihekän ja vauhdikkaan elämäntyylin vastapainoksi se on vain väliasema nopeiden vaihtojen keskellä. Siivoaminen ei ole oinaan vahvempia puolia - eikä varsinkaan sen laatu. Roskat menevät surutta maton alle. Joten pitäisikin harkita homman delegeointia. Tyyli on reilu, selkeä ja toimiva.

No huh huh. Elän oinaan kanssa. Ja koti muka vain kääntymispaikka, kaikkea kanssa. Kodista annettaisiin vaikka henki, tietenkin! Elämäntyyli on kyllä kiihkeää :) mutta sanoisinko, että ei niin vauhdikasta - oinaani miettii kaikki asiat ja päätökset monelta kantilta; ei ylläreitä. Siivoaminen - siinä se on onnekkaassa tilanteessa. Meillä käy enkeli joka "tuo järjestyksen elämäämme". Hän ei todennäköisesti ole oinas, koska roskat ei ole maton alla. Oinaani tyylitaju on yllättänyt minut monesti viime aikoina, luovuutta ja kekseliäisyyttä löytyy yllättävistä asioista.

Verstaspäivä

Sain ystävättäreni tuolin reunanauhaa vaille valmiiksi.

Seuraavaksi suunnitelmissani oli lakata pikkutuolien sarjat.
Kävi kuitenkin niin, että olin ostanut huokeaa lakkaa, jonka piti sopia hyvin ruiskulakkaukseen, mutta eipä vain sopinutkaan. Yksi tuoli on nyt tehtävä uudelleen. On vain todettava, että aikaisemmin hyväksi huomattuja asioita ei kannata muuttaa, vaikka ne olisivatkin niitä ei halvempia. Kaikesta oppii – tehdään uudelleen, ei se sen kummempaa ole.

Sitten alkaakin paini projektituolin kanssa. Tuolin jousitus on seuraavana vuorossa. Jouset pitää saada sidottua oikeaan asentoon ja oikeaan korkeuteen. Tämä vaihe on kaiken a ja o.

Kun verstaspäivän jälkeen tulin kotiin, kotiovella vastaan tuli mahtava valkosipulin tuoksu. Mieheni ja poikani olivat valmistaneet lasagnea (ensimmäistä kertaa). Siihen tarvittiin kuulemma kaksi keittokirjaa ja yksi netti + tietysti ruoka-aineet. Hyvää oli. Arvatkaapa vain missä kunnossa keittiö oli? Ja kenen huoleksi se jäi? Silti se lämmitti sydäntäni kun pöytä oli koreana.



Vaikka en saanutkaan pikkutuolien sarjoja lakattua, piti kuitenkin sovitella verhoiltua istuinosaa ei lakattuihin sarjoihin ja yhteen pieleen lakattuun sarjaan. Tuolin rungon sävy ja istuinosien kangas on oikea. Siitä on hyvä jatkaa. Ei harmita, että yksi tuoli on tehtävä uudelleen.





Tuolien selkänojien mahonkiviilutetusta faneripinnasta selluloosalakan poisto vei suuren osan sunnuntaipäivästä. Onneksi ulkona oli niin lämmin, että saatoin kantaa työpöydän pihalle aurinkoon ja siiklata selkänojien lakkapinnat ulkona - eikä tarvinnut hengitellä lakan höyryjä sisällä.

Jotakin valmista!

Kylläpä työhön ryhtyminen on välillä tahmeaa. Mutta kun sorvin ääreen vihdoinkin pääsi, ei meinannut taaskaan malttaa lähteä pois. Tällä viikolla olikin "säläpäivät", eli projektituoli sai olla rauhassa ja tein kaikkea muuta alta pois.

Siis ystävättäreni upean tuolin seuraan. Tuoli on hyvässä kunnossa, joten perusjutut + yksi liimaus ja toisen etukulman korjaus, kaunokainen ei muuta tarvinnut. Ja voisiko kangasvalinta olla parempi?

Olen saanut valmiiksi yhden rahin! Ei voi kun todeta, että kaunis, korkealaatuinen kangas tekee ihmeitä...

Palaillaan viikonloppuna uusilla kujeilla ja metkuilla :)

Terveisiä lomalta!

Mökillä kaikki oli kunnossa. Kukkaruukutkin ovat talvehtineet hyvin, odottelevat jo ensi kesän uusia suunnitelmia toteutettavaksi.

Me oltiin Koivurannassa viikko. Taas tuli ulkohuussi, veden kannot, käsitiskit, saunan ja mökin lämmittämiset tutuiksi. Oli mukavaa elää kuin pellossa, ei pedattu sänkyä eikä kammattu tukkaa. Käveltiin niemiin ja saariin, saunottiin, tehtiin hyvää ruokaa, nautittiin laiskasti. Jos tuli kylmä, vedettiin palttoota niskaan ja juotiin kuumaa, terästettyä juomaa. Muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia. Aamulla noustiin veeeerkkaisesti.

Meillä oli kännykät kiinni (useampana päivänä), ei kuunneltu radiota, telkkari ei ole toiminut sitten elokuun kun dikgiboksit tuli vuonna jotakin. Varikset raakkui päivisin, aurinkoakin nähtiin, talitintit kävivät tarkastamassa kevään asuntomarkkinat. Sinisenä hetkenä kuunneltiin varpuspöllön soidinviheltelyjä. Sytyteltiin tulia lyhtyihin jotka vietiin jäälle. Istuttiin iltanuotiolla, keiteltiin nokipannukahveja ja loimutettiin lohta. Tuoksuteltiin ja kuunneltiin. Yhtenä iltana kuu esittäytyi meille koko komeudessaan. Jonakin päivänä havahduttiin kesän ärsyttävimpään ääneen, joka nyt kuulosti tosi hyvältä - kalalokkien "rääkymiseen", kevään ääniä sekin.

Meillä oli mukavaa.

Viikon hiljaiselon jälkeen oli kiva tulla levänneenä ja rauhoittuneena posliini-wc:n ja suihkun luo. Miten helppoa saunan lämmitys onkaan; käännä termostaattia hieman oikealle, säädä suihkun voimakkuutta napin painalluksella. Yöllä ei kumppanin tarvitse herätä mukaan huussireissulle. Ja laulavat ne linnut kevätsonaatteja täälläkin, lomaakin on vielä jäljellä 4 päivää...Arvatkaapa onko mitään niistä töistä tehty, mitä lomalla piti tehdä? Ei.

Ihana talviloma ja kalojen tyyli

Nyt alkoi talviloma. Lähdemme mökille ja siellä ei tämänkaltainen tietotekniikka toimi joten bloggaukseen tulee pieni tauko. Projektituolia on tarkoitus kyllä käydä tekemässä ja mökilläkin olisi pari keskeneräistä työtä odottamassa...

Mutta minkälainen on kalojen (19.2. - 20.3) tyyli?

Kodissasi voi olla suorastaan satumainen tunnelma, pehmeä kynttilänvalo heijastaa liikkuvia varjoja seinille, harsomaisen keveät ja läpinäkyvät pastellinväriset sifonkiverhot luovat lisää hämyistä tunnetta. Suitsukkeet tuovat häivähdyksen kaukomaista. Tunnelman luominen on valttejasi. Odotat todennäköisesti kuin lapsi joulua, pääsiäistä ja halloweenia, jotta pääset taas laittamaan kotiasi. Jos haluat tehdä vaikutuksen ihmisiin, satsaa tunnelman luomiseen; kynttilöihin, musiikkiin ja tuoksuihin. Koti meditaationurkkauksineen on ennen kaikkea rentoutumista varten. Siisteys puolestaan tulee vasta listan puolivälissä. Tylisi on boheemin romanttinen.

Olen NIIIIN ylpeä itsestäni!

Tänään oli ohjelmassa joustinten kiinnitys satulavöihin. Oli kuitenkin yksi asia vielä tekemättä. Uudet jouset on riftattava oikeaan asentoon ennen käyttöä. Olin todella onnellinen kun tuolissani on vain 12 joustinta. Jos kämmenet tulivat kipeäksi riftaamisesta, sormenpäät tulivat kipeäksi solmujen tekemisestä ja kiristämisestä. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, joskin kipeillä kourilla.!

Uutta projektia pukkaa. Ransu ja sen kaveri Romeo testaavat josko näistä mitään tulee koskaan. Tulette kuulemaan ja näkemään että kyllä, aikanaan!

Ei niin tuottava päivä

Tiedossa oli KOKONAINEN päivä Veturitallin verstaalla.
Mutta kuinkas siinä kävikään...


Projektituoli ei oikein edennyt viikonlopun aikana. Lauantai kului verhoilijan neulatyynyä tehdessä, ja tyyny ei todellakaan ole suuritöinen. Sitten kului lisää aikaa kankaita ihastellessa. Kevään uutuuskankaat ovat upeita. No, siitähän kehkeytyi varsinainen torikokous, kun joukolla suunnittelimme, mitä TUOSTA kankaasta voisi tehdä ja miltä TUO kangas näyttäisi siinä ja siinä tuolissa tai soffassa. Sitten puhuttiin mistä löytyy parhaat alan kirppikset ja vaihdeltiin puhelinnumeroita. No, oltiinkin jo iltapäivän puolella. Satulavyöt sentään sain kiinnitettyä ja korotuspalat tehtyä etu- ja sivusarjoihin.

Korotuspalat helpottavat työskentelyä myöhäisemmässä vaiheessa, niin ajateltiin. Palojen tekemiseen käytin sitä jokanaisen perustyökalua vannesahaa. Se on KÄTEVÄ! Sellainen pitää hankkia. Tiedän heti tuhat asiaa mitä voisi tehdä! Mieheni ei.

Kuva vielä näistä hurmaavista vanhoista kirjoista. Sain ne kollegaltani. Kiitos A.

Kotiverstaani vartija

Tässä on kotiverstaani vartija.
Ransua ei asiakkaiden mööpelit voisi vähempää kiinnostaa, mutta emännän touhuja on mukava seurailla oven suussa. Huomatkaa Ranen omat työkalut!

Sisäruokintaan!!!

Vihdoinkin se on tapahtunut! Muutaman (n. 400) palaverin jälkeen, jotka kävin mieheni kanssa, siirsin verstaani autotallista sisälle. Tämähän tietysti tietää sitä, että kaikki roskat, purut ja pölyt kulkeutuvat muuallekin sisätiloihin. Olenkin ikäänkuin koeajalla. Raivasin siis itselleni pojan tyhjäksi jääneen huoneen, joka on ollut ”varastona” siitä lähtien kun hän muutti pois kotoa. Nyt sormet syyhyävät päästä maalaamaan, asentamaan hyllyjä ja koukkuja, sovittamaan verhoja ikkunaan vaikka onkin verstas…
Ennen huoneen sisustamista täytyy kuitenkin tehdä nämä tuolit valmiiksi. Löysin näihin aivan ihanan kankaan!