Juhannustulet

Siinä se meni keskikesän juhla. Pirulauta oli kylmä. Ainakin meillä mökillä, tuuli osui juuri meidän rantaan. Terassilla istuttiin toppatakit päällä - hienoa! Kukatkin (ne muutamat) piti siirtää verannan suojiin. Yksi hyvä puoli ilmassa oli - kokkoa uskallettiin polttaa kun oli satanut niin paljon.

Jossakin välissä aurinko kävi härnäämässä. Sitä ihasteltiin sisällä, koska ilmeisesti tuuleen oltiin jo kyllästytty.

Nyt pitää hipsiä pehkuihin - herätys on klo 04.00 ja auton nokka suuntaa kohti Puolankaa. Siitä tunnelmia tuonnempana.

KESÄLOMA!!!!!!

15.06.2009
klo 23.30



Nyt alkoi kesäloma! Aivan sama vaikka vettä tuleekin vaakatasossa, eipä kumminkaan sada puukkoja.

Ennen lomaa on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista.
Siippani oli muutaman päivän työmatkalla ja sinä aikana minä uudistin olohuoneen ilmeen. Ja sanoisinko, että ilmeestä tuli jonkun verran rauhallisempi. Toki kuvasta puuttuu vielä uudistettu hyllykkö ja muuta pientä, mutta onhan tuo nyt aivan jotakin muuta kuin entinen bordellinpunainen seinä! En kehtaa edes julkaista ennen -kuvaa. Laitan valmiista huoneesta myöhemmin kuvia. Nyt ei ehdi kunnostamaan hyllyjä tai hankkimaan valaisimia koska muutetaan mökille.




Verhoilin ystäväni rahin vielä ennen lomia. Mielestäni siitä tuli karamelli!




Seuraavaksi vuorossa on mökin takkakhuoneen kalusteiden pehmusteiden uudelleenverhoilu. Se on sellaista kesäyön puhdetyötä, terassilla on aivan ihana tehdä verkalleen töitä ja kuunnella yön ääniä. Olen myös aloittanut "tyynytalkoot", ja nekin jatkuvat mökillä. Sitten vielä muutama ihanan paksu, lämmin huopa syksyä ajatellen.....




Toki meinaan ehtiä myös ihailemaan lahdellamme uiskentelevaa koreata joutsenpariskuntaa.

Postauksessa on tiedossa tauko. Silloin tällöin käydään kotona pyykkäämässä, ja jos jotakin on mielessä, lisäilen juttuja, muuten en. Kesäloma sujuu moottoripyörällä ajellen, golfaten ja kaikenlaista pientä käsityötä tehden. Muutamat kirppikset pitää myös kiertää. Ja ai niin, lähdetään heti juhannuksen jälkeen Puolangalle paikallisia hyttysiä heissaamaan.

Mukavaa ja rentouttavaa kesää kaikille - toivottavasti saadaan paljon aurinkoenergiaa varastoon!

"Tähtien laulu"

Aina illan tulon myötä, teemme täällä tuiketyötä.

Aamun tullen kalpenemme, silti koskaan sammu emme.

-Nalle Puh-

Tuolille lomaa

Tuolin selkänoja on nyt valmis. Siinä ei ollut niin kova puurtaminen kuin istuinosassa. Mutta kyllä tähänkin heinää ja jouhta upposi. Ja käsinojat kiinnitettiin kuin kiinnitettiinkin, vaikka yritin muuta selittää.

Nyt - vihdoin ja viimein - tuoli olisi verhoilukangasta vailla. Mutta tämäpä osoittautuikin vaikeaksi. Valikoima on niin laaja...

Taidan jättää asian hautumaan kesäloman ajaksi. Muutama vaihtoehto on valittuna. Alimmaisessa kankaassa olisi särmää mutta se olisi kuitenkin tuolin "oloinen". En kuitenkaan välttämättä ole kukkaihmisiä, mutta ehkä tässä tapauksessa.

Livahdimme mökille noin viikoksi kun saatiin vapaapäivät soviteltua. Mökin vaatimaton puutarha suorastaan kukoistaa nyt. On haravoitu, harvennettu, kitketty ja istutettu. Olen suorastaan ylittänyt itseni. Näissä maisemissa sielu lepää (tällä kertaa ruumis ei levännyt).

Kun tultiin kotiin, hetken päästä puhelin soi ja raaka todellisuus iski vasten kasvoja.

Edellisessä postauksessa kerroin, että poikamme sai moottoripyöräkortin. Tänään hän oli moottoripyöräonnettomuudessa. Onneksi hänellä oli suojelusenkeli matkassa, hän ei loukkaantunut, eikä kukaan muukaan osallinen. Pyörä meni tuusan nuuskaksi, mutta se on vain tavaraa. Ja nyt tietenkin toivon, että tuon kaltaista tavaraa ei enään hankittaisi, mutta mikä minä olen sanomaan, itsellämmekin on pyörä.

Joka tapauksessa kaikki on hyvin, porukka on kasassa!

Loma jatkuu vielä loppuviikon, eli todennäköisesti pinkaistaan takaisin landelle kun lupasi niin hyvää keliäkin. Ja siellähän nämä postaus-systeemit ei toimi, joten pientä hengähdystaukoa luvassa.

Nousujohteinen itsetunto

Tuolin käsinojat on nyt käsitelty. Ne ovat tammea eli eivät ole näin tummat kuin kuva antaa ymmärtää.

Hioin niiden pintaa varovasti 000-teräsvillalla ja lisäsin öljyä puuvillarätillä niin moneen kertaan, kuin niiden pinta imi öljyn itseensä. Niistä tuli mageet. En muuta niille teekkään, saavat olla "ronskit".

En aio kiinnittää käsinojia vielä, jotta tuoli on helpompi verhoilla, mutta sovittelen niitä tässä matkan varrella kun rakennan selkänojaa.

Selkänojassa on nyt heinät ja tästä jatketaan kutakuinkin samaan tahtiin kuin istuinosassakin.

Tähän selkänojaan ei ommella reunatukiompeleita.

Joka tapauksessa tuoli alkaa muistuttamaan tuolia koko ajan enemmän ja enemmän ja tekijän itsetunto on näin ollen nousujohteinen.

Kuka lauloikaan: mitä vaistoillas teet, kun linnut pesästään on pois lentäneet?

Paljonkin.

Poikamme (26 v.) sai tänään moottoripyöräkortin. Voi beibi, never ride faster than your guardian Angel can fly.

Meillä oli hieman rauhaton viime yö. Herättiin klo 02.37 rapinaan ja hienoiseen kolinaan. Meistä rohkeampi (joka en ollut minä, koska mielestäni ääni lähti hiireä isommasta) meni tarkistamaan tilannetta. Ääni paikallistettiin keittiön kattoon. Siippani kopautti kattoa jollakin muutaman kerran ja meteli loppui.

Takaisin nukkumaan. Tiedättehän, juuri kun uni tulisi uudestaan, metelikin alkoi uudestaan. Taas kopautukset, odotus, hiljaista. Sitten takkahuoneesta kuului:

- Jumalauta!

- Mitä? Mitä siellä on? Kysyin.

- Terassilla on kissa! Ei kai se tippunut katosta? KISSA?

- Niinkuin omenat puusta kun sitä ravistaa? Vitsailin.

- Ei voi - ei millään, ei meillä tollasia reikiä katossa ole.

No ei ole. Ei tiedetä mikä se oli. Kissa oli sattumaa. Ehkä sekin oli kuullut tunkeilijan.

Olisiko pieni tupatarkastus kuitenkin paikallaan?

Olen istunut tuolissani!!!

No mutta niinhän tuoleissa tehdään. Lukekaapa, miksi se nyt on niin ihmeellistä.



Viime viikko oli taas työntäyteinen. Reunatukisidonnat ja toiset täytelangat on nyt ommeltu. Isoa käyräneulaa ei tarvitse vähään aikaan käyttää - onneksi. Käsissäni oli kolme laastaria kun neulan kanssa tuli hieman hutilyöntejä. Seuraavaksi asettelin tuolin päälle välitäytteen joka on keinojouhta (verstasnimi = gigolon karva). Gigolon karvaa tulikin vielä aimo annos. Tuolissani on nyt heinää ja keinojouhta n. 3 kiloa.
Kun jouhta oli tarpeeksi, kerroksen päälle tuli vielä harmaavanu.

Sitten pingotin liinauskankaan koko kakun päälle. Ja sitten sain istua tuolillani!

Tuolissa "koe"istutaan, jotta välitäyte saadaan asettumaan kunnolla paikalleen. Näin saadaan tarkistettua istuinosan oikea muoto, nähdään onko välitäytettä tarpeeksi peittämään ompeleet, jotta ne eivät tunnu peffassa, ja että liinauskangasta voidaan vielä kiristää sen venyessä istuttaessa. Kun itse verhoilukankaan on asetuttava tuolin päälle kuin iho, liinauskangas on kuin toinen iho.

Tuolilla vierähti muutama tovi vain ihmetellen ja katsellen ja kuunnellen verstaan hyörinää (ja itseä ääneti kehuen). Siinä tuumaillessani totesin itsekseni, että olen aika onnekas tyttö. Minulla on tällainen paikka toteuttaa unelmaani ja olen vielä saanut jotakin aikaankin, ja mikä parasta, aikomukseni on saada vielä paljon aikaan :)

Ensi viikolla kiristelen vielä liinauskangasta ja kiinnitän sen. Sitten tuolin istuinosa jää odottamaan varsinaista verhoilukangasta.

Seuraavaksi kunnostan ja puhdistan käsinojat. Ne kiinnitetään ennen selkänojan tekoa. Joten tuolin tarina jatkuu vielä tovin jos toisenkin.

Vappufiilistelyjä

Vappuaattona töistä kotiin tullessani meillä oli täysi vappurähinä päällä. Meidän Ransu oli hyökännyt naapurin Nallen kimppuun. Nallen! Nehän on bestiksiä! Tai ainakin oli. Nalle on niin lempeä kuin vain vanhemman puoleinen kultainen noutaja voi olla. Mikä ihme tähän meidän lapaseen meni? Lukeeko sen vappupullon pohjassa R (=rähinä)? Kyllä Ransun isäntää ja emäntää hävetti. Toivoteltiin kuitenkin hauskaa vappua jne.

Vappu vietettiin mökillä. Katseltiin ja kuunneltiin lintujen kevätpuuhia. Telkiltä ei voinut välttyä - ne on lahtemme äänekkäimmät kaverit. Samat jätkät tappelee reviireistä vuosittain. Ne ottavat kovin yhteen silkkiuikkujen kanssa. Vappurähinät niilläkin. Yksi on nimetty Arskaksi. Ei voida tietää, onko se se sama joka kesä, mutta telkkä kuitenkin. Peipponen bongattiin. Rantasipi piti sen päiväistä meteliä, että sitä ei voinut olla huomaamatta, se on hauska keikistelijä. Kenelle se viestitti tulostaan? Kaakkuritkin teki lahdellemme välilaskun. Ja joutsenet ovat tulleet. Viime vuonna niillä oli 6 poikasta, vain kaksi harjoitteli syksyllä lentoonlähtöä.





Kivityömaallamme kävi erikoinen vieras. Voi tätä pientä ketunpoikaa, se oli niin pieni, että sillä oli vaikeuksia kulkea kanervikossa (ja tuskin näkyy kuvassakaan). Mitä se teki yksin meillä ja mihin se oli menossa? Voipuneilla haukahduksilla se huuteli emoaan. Voi kun se löytäisi takaisin kotikoloonsa.
Vilskettä ja tapahtumia piisasi.



Vapunpäivänä meidän piti syödä vappubrunssi laiturilla, mutta oli niin kova tuuli, että katettiin suojaiselle seinustalle. Ruokalistalla oli valkosipulipestotoasteja, anjoviskiekkoja, graavilohta, naudan sisäfilepalasia ja kreikkalaista fetasalaattia. Kyytipojaksi oli kuohuviiniä, valko- sekä punaviiniä. Jälkiruuaksi oli Fazerin TV-mix –karkkeja! Kylläpä ruoka maistui hyvälle ulkona auringossa.

Syötyämme vatsat täyteen ja ruokalepoa suorittaessamme, katselimme, että kyllä olisi haravoimista, kukkien istuttamista ja vaikka mitä muuta. Ei jaksettu ryhtyä.

Kevätaurinko on aika armollinen. Tätäkään keittiötä ei ole siivottu kunnolla sitten viime kesän. Kanervakimppu on ainakin kaksi vuotta vanha. Mutta kuka näkee pölyt kun ilta-aurinko pistää sormensa peliin ja katsoo tarpeeksi kaukaa?

Terassikalusteita vähän korjailtiin ennen öljyämistä. Kaiken kaikkiaan mökkiviikonlopun tekemisen saldo jäi hyvin vähäiseksi, mutta viikonlopun anti olikin toisaalla.

Mutta jotta totuus ei unohtuisi, ensi viikolla jatketaan tämän työmaan kanssa.

Pryylaus muuten tarkoittaa sitä, että pryylillä (neulalla) heinää saadaan vedettyä perustuskankaan läpi oikeaan kohtaan tuolia. Eli pryylillä muotoillaan istuin oikean muotoiseksi. Siksi pryylataan ja pryylataan....

Sidontaa, sidontaa, sidontaa ja PRYYLAUSTA!

Ompelin tosiaan tuoliini apusidonnan etureunaan, koska siinä on niin paljon täytettä. Normaalissa K-tuolissa sitä ei tarvitse tehdä, mutta kun tämä tuolini ei ole aivan normaali. Sen jälkeen ompelin nämä reunatukisidonnat. Ja pryylasin - voi että pryylasin. Itse asiassa sitä tehdään koko ajan (ja väliajallakin käydään sorkkimassa). Täytyy vain oppia puhaltamaan peli poikki jossakin vaiheessa ja mennä eteenpäin. Millinikkarina minulla tulee olemaan tässä vaikeuksia. Ehkä asia ajan myötä helpottuu, koska tällaisiin tuoleihin tulee vielä vaikka mitä: jälleen täytelangat, välitäyte, vanukerros, liinauskangas, vanukerros JA VIHDOIN VERHOILUKANGAS! Siis kukaan ei näe pryylaukseni jälkiä eikä ompeleita, joiden pituutta suunnilleen mittasin mittanauhalla. Mutta peffa tuntee, jos nyt ei tikkien pituutta, niin tuolin muodon kaiken kaikkiaan.

8 tuntia erilaisten sidontojen tekoa on siis takanapäin. Uskokaa pois, että käsissä tuntuu. On rakkoa ja hiertymää. Ja kaikki ei ole vielä aivan valmista. No, kädet paranevat ensi viikkoon mennessä jolloin homma jatkuu siitä mihin alla olevassa kuvassa on jääty.

Me mennään vapuksi mökille. Ryhdytään kohentelemaan paikkoja kesää varten. Aiotaan ottaa homma kuitenkin lomasen kannalta, tehdään se, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa – tai sitten ollaan tekemättä.

Toivottavasti saadaan vappuna nauttia viime kevään kaltaisista auringonlaskuista. Ja toivottavasti joutsenpariskunta on saapunut taas lahdellemme.

Hauskaa vappua kaikille!

Verstaspäivän kuulumisia

Lauantaina sain verstaalla paljon aikaan. Kuvista ehkä saa käsityksen, että mitään ei ole tapahtunut, mutta totuus on toinen. Hiki lensi.

Heinätyöt on nyt tehty. Lisäsin heinää vielä etureunaan ja takareunaan. Taas kerran ihmettelin, miten paljon sitä uppoaa istuimeen. Jouduin ompelemaan tuolin etureunaan apu-ompeleet, koska siinä tosiaan on sitä tavaraa, ja se ei saa karata keskikohtaa kohden. Pryylillä muotoilin tuolin reunaa halutun muotoiseksi. Seuraavaksi on reunatukiompeleiden vuoro.

Mielestäni verhoilijan yksi mielenkiintoisimmista työkaluista on pryyli. No nyt on pryylattu! Niin että kämmensyrjät on kipeät.



Ja olen edelleen sitä mieltä, että työkalu on verraton. Pryyliä voi nimittäin hyödyntää monessa muussakin.

Minulle on tulossa uusi työ. Tuolin piti saapua lauantaina verstaalle, mutta se on niin iso, että se ei mahdu omistajansa autoon, vaan pitää tuoda peräkärryllä. Mun piti oikein mennä tarkistamaan tuolista saamiani kuvia uudestaan. Mieleeni ei tullut, että omistajalla saattaa olla Morris Mini (onko sellaista?). Joka tapauksessa, hyvältä näyttää, siitä tulee aikanaan huoneen katseenvangitsija. Tähän kaunokaiseen palataan myöhemmin.

Olen alkuviikon poikamiestyttönä sillä siippani lähti katsastamaan Tallinan greenit businessgolfin merkeissä. Ihanaa – omaa rauhaa (vaikka eihän meillä kahdella aikuisella niin rauhatonta ole muutenkaan), mutta kyllä naiset ainakin tietävät, mistä puhun: ei urheiluruutua eikä kuorsausta, vaan kasvohoitoa, pienimuotoista manikyyriä, naisten hömppälehtiä ja punaviiniä!

Suunnittelin myös lukea hieman huonekaluverhoilun teoriaa – materiaalioppia ja tyylisuuntia, mutta kuinkas ollakaan, kädessäni oli kaavalehti. Ja tuota pikaa huomasin kaivelevani kangasvarastojani, josko löytyisi jotakin sopivaa juuri tuohon kaavaan. Ei löytynyt eikä näin ollen valmistunut yhtään vaatetta.

Pusuja ja Puolangan tunnelmia (hui, siellä on vielä paljon lunta).