keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Sidontaa, sidontaa, sidontaa ja PRYYLAUSTA!

Ompelin tosiaan tuoliini apusidonnan etureunaan, koska siinä on niin paljon täytettä. Normaalissa K-tuolissa sitä ei tarvitse tehdä, mutta kun tämä tuolini ei ole aivan normaali. Sen jälkeen ompelin nämä reunatukisidonnat. Ja pryylasin - voi että pryylasin. Itse asiassa sitä tehdään koko ajan (ja väliajallakin käydään sorkkimassa). Täytyy vain oppia puhaltamaan peli poikki jossakin vaiheessa ja mennä eteenpäin. Millinikkarina minulla tulee olemaan tässä vaikeuksia. Ehkä asia ajan myötä helpottuu, koska tällaisiin tuoleihin tulee vielä vaikka mitä: jälleen täytelangat, välitäyte, vanukerros, liinauskangas, vanukerros JA VIHDOIN VERHOILUKANGAS! Siis kukaan ei näe pryylaukseni jälkiä eikä ompeleita, joiden pituutta suunnilleen mittasin mittanauhalla. Mutta peffa tuntee, jos nyt ei tikkien pituutta, niin tuolin muodon kaiken kaikkiaan.



8 tuntia erilaisten sidontojen tekoa on siis takanapäin. Uskokaa pois, että käsissä tuntuu. On rakkoa ja hiertymää. Ja kaikki ei ole vielä aivan valmista. No, kädet paranevat ensi viikkoon mennessä jolloin homma jatkuu siitä mihin alla olevassa kuvassa on jääty.



Me mennään vapuksi mökille. Ryhdytään kohentelemaan paikkoja kesää varten. Aiotaan ottaa homma kuitenkin lomasen kannalta, tehdään se, mikä juuri sillä hetkellä huvittaa – tai sitten ollaan tekemättä.

Toivottavasti saadaan vappuna nauttia viime kevään kaltaisista auringonlaskuista. Ja toivottavasti joutsenpariskunta on saapunut taas lahdellemme.

Hauskaa vappua kaikille!


sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Verstaspäivän kuulumisia


Lauantaina sain verstaalla paljon aikaan. Kuvista ehkä saa käsityksen, että mitään ei ole tapahtunut, mutta totuus on toinen. Hiki lensi.
Heinätyöt on nyt tehty. Lisäsin heinää vielä etureunaan ja takareunaan. Taas kerran ihmettelin, miten paljon sitä uppoaa istuimeen. Jouduin ompelemaan tuolin etureunaan apu-ompeleet, koska siinä tosiaan on sitä tavaraa, ja se ei saa karata keskikohtaa kohden. Pryylillä muotoilin tuolin reunaa halutun muotoiseksi. Seuraavaksi on reunatukiompeleiden vuoro.




Mielestäni verhoilijan yksi mielenkiintoisimmista työkaluista on pryyli. No nyt on pryylattu! Niin että kämmensyrjät on kipeät.



Ja olen edelleen sitä mieltä, että työkalu on verraton. Pryyliä voi nimittäin hyödyntää monessa muussakin.

Minulle on tulossa uusi työ. Tuolin piti saapua lauantaina verstaalle, mutta se on niin iso, että se ei mahdu omistajansa autoon, vaan pitää tuoda peräkärryllä. Mun piti oikein mennä tarkistamaan tuolista saamiani kuvia uudestaan. Mieleeni ei tullut, että omistajalla saattaa olla Morris Mini (onko sellaista?). Joka tapauksessa, hyvältä näyttää, siitä tulee aikanaan huoneen katseenvangitsija. Tähän kaunokaiseen palataan myöhemmin.


Olen alkuviikon poikamiestyttönä sillä siippani lähti katsastamaan Tallinan greenit businessgolfin merkeissä. Ihanaa – omaa rauhaa (vaikka eihän meillä kahdella aikuisella niin rauhatonta ole muutenkaan), mutta kyllä naiset ainakin tietävät, mistä puhun: ei urheiluruutua eikä kuorsausta, vaan kasvohoitoa, pienimuotoista manikyyriä, naisten hömppälehtiä ja punaviiniä!

Suunnittelin myös lukea hieman huonekaluverhoilun teoriaa – materiaalioppia ja tyylisuuntia, mutta kuinkas ollakaan, kädessäni oli kaavalehti. Ja tuota pikaa huomasin kaivelevani kangasvarastojani, josko löytyisi jotakin sopivaa juuri tuohon kaavaan. Ei löytynyt eikä näin ollen valmistunut yhtään vaatetta.

Pusuja ja Puolangan tunnelmia (hui, siellä on vielä paljon lunta).



keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Vähän tuoliaa ja vähän golfia



Alkuviikosta sain läpiveto-ompeleet valmiiksi. Työhön käytetään tuplaria (neula, jossa terävät kärjet kummassakin päässä). Työvaihe oli mielestäni erittäin vaikea - kuvassa ehkä näyttää helpolta kuin heinänteko, mutta sitä se ei ole käytännössä. Kun ompeleet oli ommeltu, ne kiristettiin.




Itse asiassa tuntuu, että tämä työ on kiristämistä, kiristämistä ja vielä kerran kiristämistä. Välillä toki venytetään. Ja tietenkin koko ajan tarkkaillaan kankaan langansuuntaa!




Tässä kuvassa olen pöyhinyt reunatäytettä ja lisännyt heinää. Tuoli alkaa muotoutua. Myös sivureunat on täytetty ja perustuskangas käännetty, mutta koska kulmat tehdään viimeisenä, ne lepattavat kameran tiellä.
Tässä(kin) vaiheessa tulee olla tarkkana, että tuolista tulee muodoiltaan sellainen kuin sen henkeen kuuluu.

Tuolin jo alkaessa muistuttaa tuolia, minulla olisi jo kauhea hinku laittaa siihen lopullinen kangas.
Ennenkuin pääsen sovittelemaan lopullista kangasta tämän kaunokaisen päälle, edessä on vielä monen monta työvaihetta.

Tällä viikolla oli myös toinen golftuntini. Ja ihan golfkentällä - ei teoriaa. Teoriaa on luettu talven mittaan niinkuin tehty kuiva- ja mielikuvaharjoitteluakin. Kun nurmikko toipuu talvesta, saadaan lyöntiverkko pystytettyä takapihalle, sitten alkaa tapahtumaan :)




Parituntinen oli tosi hyvä. Kiersin pron ohjauksessa par kolmosen pariin otteeseen.

Pelin henki oli tämä: mun piti aina kahdelle reiälle kerrallaan valita joko bunkkeri, raffi tai väylä (eli mihin lyön). Hmmm.... minä olin ajatellut täräyttää suoraan lipulle (tai siis yrittää). Valinta piti tehdä tietenkin etukäteen. Jos esim. olin valinnut bunkkerin, ja pallo ei mennyt avauksella bunkkeriin, se lyötiin sinne! Ja tietenkin sieltä pois ja toivon mukaan lähelle lippua. Tosi hyvää hajoitusta, sekä bunkkerista että raffista, näitähän vältellään.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Muotishow a'la järjestelmäasiantuntija


Sain kuin sainkin hamosen valmiiksi. Tuohan on ihan perushame, ei kikkailuja, mutta kuitenkin. Kylläpä tuntui hyvältä, en muistanutkaan kuinka kivaa tällainen ompelu on! Saa nähdä kuinka kauan tämä seisoo kaapissa ennen ensimmäistä käyttöä. Kaikki aina seisovat säilössä jonkin aikaa. Mihin olen kehittynyt? Mieheni mielestä nostin aivan liian suuren hälyn noin pienen vaatteen takia. Se ei ymmärrä.....

Ainoa asia mikä tässä harmittaa, on se, että mallinuken kokosäätimiä piti säätää. Eikä pienemmälle, vaan valitettavasti suuremmalle. Mutta siihenhän tulee muutos ihan tuota pikaa.

Hametta piti tietysti sovitella erilaisten yläosien ja korujen kanssa (kannattaa googlettaa: annelin työhunone.)
Kenkiä, huiveja, laukkuja tai muuta asiaan kuuluvaa en ottanut tähän leikkiin mukaan ollenkaan, olisi mennyt tuplasti aikaa.

Ja voi, olisin voinut käyttää tähän vaikka kuinka paljon aikaa, mutta piti luovuttaa sänky muiden käyttöön. Kaikki tavarat kun oli levitetty meidän sänkyyn.

Tervetuloa toimistorotan muotinäytökseen....





Veikkaan, että olette kaikki sitä mieltä, että hamoseni (jolle käytin aivan liikaa aikaa) on kauniimpi kuin siippani "kotisukat". Näitä ei saa korjata eikä paikkailla, ne on hyvät näin. Kivat hänelle!


lauantai 18. huhtikuuta 2009

Shoppailua (lue: naisen tuskaa)


Lauantaiaamuna tälläydyin ja lähdin tomerana vaateostoksille. Nyt vaatekaappi kuntoon! Neljännessä kaupassa tajusin, että saalis jää kovin vähäiseksi. Ja miksi? Näytin kaikissa tamineissa kuin makkarankuoreen ängetyltä (enkä sovittanut 3 numeroa pienempää kuin olen). Nöyryytys pukukopissa oli totaalinen. Seuraavaksi marssin kangaskauppaan ja ostin hamekankaan. Edes jotakin, ettei tarvitse mennä tyhjin käsin kotiin. Toinen juttu on, koska hame valmistuu. Nämä veti meikäläisen naaman totiseksi (olen kuvassa 1v 2 kk - ei makkaroita?? :) ).





Meidän naapurin Aava (5 v.) kysyi, miksi meillä roikkuu sipulipussit puussa?
Minä puolestani kysyin, miksi ilma ei lämpene, vaikka ulkona paistaa aurinko?


tiistai 14. huhtikuuta 2009

Meidän varmat kesän merkit




Aurinko ja lämpö tekevät ihmeitä kylmän pohjoisen ihmiselle. Mieli lentelee suorastaan atmosfääreissä – elämä on erityisen ihanaa näin keväisin. Kun luonto herää niin ihminenkin jollakin tapaa "herää". Lauantaina tein (lue: uskottelin tekeväni) kirjallisia hommia ulkona. Kovin laiskasti se kävi kun piti tuon tuostakin kääntää kasvot auringolle. Välillä kiertelin taloa ja vain potkin kiviä. Tuolloin bongasin ensimmäisen leskenlehden meidän pihalla. Muita kukkia meillä ei olekkaan. Sieltä se vain sinnikkäästi aurinkoenergialla puski itseänsä ylöspäin kovasta maasta. Toinen huomio: jos lapset kaivavat syksyllä kelkat ja sukset esiin heti kun lunta on 10 mm, niin aikuiset kaivavat kevätauringon ensi säteiden tullessa grillit talviteloilta. Niin tehtiin mekin. Loppukesästä grilliruokaan on jo kyllästynyt, mutta se on sen ajan murhe.

Lauantaina otettiin moottoripyöräkin talviteloilta. Tarkastettiin valot, vilkut, öljyt ja bensat. Pestiin ja kiillotettiin. Sitten lähdettiin baanalle. Vau sitä tunnetta kun moottoritie on kuuma! Ajeltiin toki pieniäkin teitä, etsittiin lähistön rantatiet. Järvet vapautuvat kahleestaan tuota pikaa, rannat ovat jo mukavasti sulaneet.



Yksi meidän varma kesän merkki on se, kun kaivetaan golfbägit varaston perukoilta. On se vaan vuosi vuodelta yhtä jännittävää, mitä bägistä löytyy, siis muuta kuin golfiin kuuluvat. Syksyn viimeinen pelireissu kun on todennäköisesti tehty kylmässä sateessa ja viimassa, ja on kai ollut niin pimeääkin, että bägiä ei ole voinut ruveta tyhjentämään. Ja vielä jos lyöntimäärä on ollut yli oman tasoituksen, niin mielenkiinto on, sanoisinko hieman hiipunut. Itse olen tarkka ainakin makkaraleipien kanssa, mutta siipaltani on sellaisiakin keväällä löytynyt. Kuivunut suklaa on itselläni vakio. Onneksi kummatkin olemme tarkkoja mailojen suhteen, ne on putsattu ja kuivattu kuntoon, mikä itse asiassa tehdään automaattisesti joka kierroksen jälkeen – satoi tai paistoi.
Välineiden tarkistus/kunnostus on yksi kevään mukavampia rituaaleja. Itse tyhjennän koko bägin, käyn kaikki mailat ja pallot läpi. Jos joku maila on kumminkin likainen, pesen sen, samoin pallot. Tsekkaan, että tiit ovat oikean kokoisia ja niitä on tarpeeksi mukana, samoin palloja. Onko merkkausnasta ja griinihaarukka mukana. Missä kunnossa hanskat ovat? Ottaisiko jo uuden hanskan käyttöön, korkkaisi kauden sillä? Kengät pitää putsata ja lankata. Paljon hommaa….Joista osan olisi voinut tehdä syksyllä viimeisen kierroksen jälkeen. Jos olisin tehnyt kaiken syksyllä, tekisin kaiken kumminkin keväällä uudestaan. Se vain kuuluu tehdä ennen kautta, se on eräänlainen rituaali - fiilistelyä.
Sunnuntaina oli ensimmäinen pelivuoro. Oli kylmää ja tuulista mutta se ei fiilistä huonontanut. Tuntui tosi mukavalta hieman verrytellä, lyöntimäärä oli huikea, mutta tulipa harjoitusta
.

Toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava pääsiäinen, älkää kantako huonoa omaatuntoa siitä, että paljon suunniteltua jäi tekemättä. Mielestäni Ransusta voisi ottaa mallia.....

torstai 9. huhtikuuta 2009

Ei suunnitellusti mutta kuitenkin HYVIN


Viime lauantaina sain sidontahommat tehtyä.
Otin rutkasti kuviakin. Yhdellä (väärällä) sormen painalluksella kaikki kuvat kuitenkin katosivat bittiavaruuteen. Kameran muistikortti tyhjeni sen siliän tien. Eli ei kuvia tästä työvaiheesta. Niin luulin.


Mutta kuinkas ollakaan...



Jouduin purkamaan joustinliinan "asennuksen".
Olin unohtanut korotuspalat kokonaan! Noh, helppohan on purkaa. Mutta voi perusteellista luonnettani: olin niitannut joustinkankaan TUPLASTI niin TIIVIISTI kiinni tuolin sarjoihin että VARMASTI pysyy!
Ja VARMUUDEN vuoksi 16 mm niiteillä!

Eli nyt siis sain kuin sainkin arkistoihini kuvia!
Hinta: 4 tuntia purin kertaalleen tekemääni (saa....nan niitit!) ja toiset neljä tuntia sovittelin ja viilailin koloja korotuspaloihin, jotta sidontalangat eivät hankaannu. Sitten tietysti liimat ja puristukset....






Purku/puusepänhommien jälkeen laitoin meriheinät koko "kakun" päälle. Homma oli pölyistä ja pölisevää, mutta rakastan heinien ihanaa tuoksua! Mieleeni muistuu mummolan naapurin navetan yliset, missä kakarana saatiin leikkiä.



Vihdoinkin tuolini alkaa jo muistuttamaan tuolia, eikö vain????
Jään hyvillä mielin pääsiäislomalle.
Pidetään huoli toisistamme!

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Rambojumppaa


Viime viikon 8 tunnin solmusulkeiset on ohi. Tässä kuvassa on valmiina asentosidonta. Valmiiksi tulivat myös poikittainen tukisidonta, välitukisidonta ja reunatukisidonta. Vau – mitä rakoista ja kipeistä sormista! Olen itsekin tyytyväinen tulokseen. Huomenna ryhdyn rakentamaan kovareunaista perustusta joustinpohjan päälle. Mielenkiintoista, siitä se alkaa rakentumaan.

Taidan hieman palkita itseäni. Kuvassa muuten jokanaisen must - kuohuviinipullon avaaja!
Ai niin, perjantai aamuna menin poikkeuksellisesti bussilla töihin. Joka kerran varaudun kuulemaan tahtomattani yhden jos toisenkin puhelinkeskustelun tunnin matkan aikana, ja olematta siis torkkumatta kun ympärillä selvitellään asioita kovaäänisesti. Niin tehtiin tänäänkin. Juttu meni näin (tai siis näin minä sen ymmärsin): Kaksi nuorta naista suunnitteli jumppatuntia joka vedetään miehille. Bussissa istuva ehdotti, että vedetään veren maut suuhun tosi yksinkertaisilla liikkeillä, mutta sitäkin rankemmin. Ja kun vetäjiä on kaksi, vuorotellaan, niin jaksetaan hyvin yksi rupunen tunti. Voi, säälin jo miespoloisia. Seuraava ehdotus oli pukeutuminen: tiukat ihonväriset trikoot, joiden päälle mustat mikroshortsit, vihreä tiukka toppi, armeijan kangasta oleva huivi päähän, mustat nahkahanskat käteen, aurinkolasit silmille, kasvomaalaus mustalla huulipunalla! Rambomeininkiä. Olikohan tämä veroviraston tarkastusosaston kirjanpitäjille tarkoitettu tunti? Vai polttariporukalle? Likoilla oli hyvä meininki.

Tulinkin bussilla töistä. Tosin en päässyt kuin puoleen väliin niin bussi hajosi, eli kotimatka ei sujunut niin rattoisasti kuin menomatka.
Mutta onneksi on perjantai ja aurinko paistaa, nautitaan siitä - ja palkitaan itseämme!